Kirjat, elokuvat

[Tätiruskea]

Hei! Laittakaa tänne vinkkejä hyvistä lukemistanne kirjoista tai katsomistanne leffoista! Ei pelkästään hengellistä aihepiiriä vaan muutakin.

[Mama]

 Tuli mieleen että mä olen jännityksellä lukenut kirjan "Taivas on totta",kirj. Todd Burbo ja Lynn Vincent.Kertoo pikkupojan vierailusta Taivaassa ! Ihana kirja!

[Maire]

Yksi pojistani oli ostanut joululahjaksi Jerome K.Jeromen :Kolme miestä veneessä. Klassikko ja pitäisi olla hauska. En ole sitä vielä lukenut. Joitain klassikkoja olen lukenut esim venäläisiä mutta sellaisia Ranskalaisia helmiä -kirjan vanhoja, vanhoja lyhyitä kertomuksia niin kuin runoja..olivat niin masentavia , että kirja jäi kesken. Nyt on ollut sillai, että olen sanonut, ettei mulle synkkiä kirjoja vaan valoisia.Mielensä pahoittajan olen lukenut..niitä ensimmäisiä teoksia. Mika Valtarin jälkeen en ole oikein löytänyt suomalaisista kirjailijoista itselleni sopivaa. Valtarilla mun mielestä sellaista iloista kerrontaa. Kirjat ovat niin makuasia. Mies esim lukee Antti Tuuria, mutta minä koen, että tätä pohjalaisuutta on joka paikka paikka täynnä, niin ei ole minun makuuni. Ja kerronta tosi hidasta.Joitakin afrikkalaisia kirjailijoita, siis nykykirjailijoita kokeilin mutta nekin oli niin synkkää realismia...sodasta ja yksikin äiti kuljetti lapsen kalloa laukussa jne..Sitten tollaisista kirjoista olen tykännyt jossa sijoittuu esim Irlantiin ja on sitä kulttuuria mukana. Olihan noissa afrikkalaisissakin kirjoissa, mutta kun niin synkkiä..ja lapset paistoivat rottia syödäkseen 

[Maire]

Elokuvissa en juurikaan käy, mitä miehen kanssa tv:stä katomme joitain sarjoja + elokuvia. Mutta teattereissa käyn silloin tällöin ja sieltä muistan Sofi Oksasen Kun kyyhkyt palaavat(meniköhän nimi oikein) ja sitten oli Turussa Sissi Itävallan keisarinnasta..se oli erikoinen sovitus..aivan erilainen, kuin kuvittelin. Sitten jotain hauskoja ollaan käyty matkalla katsomassa ja jokin hohto on noissa kesäteattereissa. Niistä muistan Turusta , kun Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen...ulkona esitettynä se vaikutti mukavalta, mutta ei siitä mitään syvää pohdintaa sisälleni tullut

[Maire]

Helsingissä jossain pienessä teatterissa katsoimme sellaista kuin Teleskooppimagneetti, humoristinen eikä ilkeää huumoria. Kirjoista muistin myös Naisten paratiisin, joka ei ollut niin synkkä.

[Tätiruskea]

Yksi suomalainen kirja, mistä tykkäsin oli Ulla-Leena Lundbergin Jää. - Lomalla luen paljon dekkareita, esim. ruotsalaisia naiskirjoittajia, helposti sulavia. En ole minäkään oikein löytänyt suosikkia kotimaisista nykykirjailijoista. Vähän summanmutikassa kirjastossa tartun aina johonkin, tai luen arvosteluja.

[Maire]

Muistan, että vuosia sitten luin Marklundia..en nyt muista etunimiä, sekä suomeksi että ruotsiksi. Olivat kyllä jännittäviä ja sillä tavalla rentouttavia. Joku toinenkin oli, mutta en muista nimeä.

[Mama]

Oltiin eilen katsomassa elokuvaa "la la land", Oscar -ehdokas. Voi suositella, ihana, romanttinen, kaunis vanhanajan musikaalielokuva, sai vuodattaa kyyneleitäkin !!

[Matilda]

Minä luen valtavat määrät kirjoja. Sellaiset on parhaita, joista syntyy jotain uusia ajatuksia mieleen. Kirjoitan blogia, ja lukemistani kirjoista saa monesti ideoita, joista tehdä blogijuttua. Esimerkiksi tämmöisiä ideoita on tullut:

Tuulen viemää -kirjasta (ja myös Perikato -elokuvasta):
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2017/01/tuulen-viemasta-perikatoon.html

Gaddafin haaremi -kirjasta:
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2017/01/gaddafin-haaremi.html

Karamazovin veljekset -kirjasta
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/10/linnunradan-alla.html

[Matilda]

Aloitin lukemaan Tuomas Kempiläisen Ruusutarhaa.

Tuomas Kempiläinen oli 1380–1471 elänyt munkki. On kiinnostavaa lukea niin eri aikakaudelta peräisin olevaa kirjoitusta. Ei silti ole aika mennyt ohitse, vaan pätee hyvin nykyihmisellekin opiksi. Hyvin nöyrää ja realistista hengellisyyttä: älä tuo esille itseäsi vaan Kristusta ja että terve hengellisyys näkyy arkielämän velvollisuuksien hoitamisessa.

[Matilda]

Åsa Larssonin Aurinkomyrskyssä on mielestäni yksi kirjallisuushistorian kauneimmista alkuluvuista. Kuvaus Viktor Strandgårdin kuolemasta on syy, miksi pidän kirjaa kirjahyllyssäni.

Kirja on muutenkin hyvä. Siitä on myöskin tehty elokuva, jossa satumaiset lappilaiset tunturimaisemat tarjoavat silmäkarkkia katsojalle. Elokuvan musiikkikin on kuulemisen arvoista. Kuuntelen juuri tätä kirjottaessani Youtubesta elokuvan ihanaa loppulaulua O Gud ge mig frid. (Löytyy tästä linkistä videon toisena musiikkina siitä lähtien, missä lopputekstit kulkevat: https://www.youtube.com/watch?v=qbFpD7utamw .)

Aurinkomyrsky on dekkarimuotoon luotu kertomus uskon menettämisestä hyväksikäytön ja hengellisen väkivallan seurauksena ja hengellisen yhteisön sulkeutumisesta puhumattomuuteen, tahalliseen tietämättömyyteen, kaksinaismoraaliin ja rikosten salailuun.

Toinen päähenkilö, Sanna on taitavasti rakennettu hahmo. Äärimmäisen manipuloiva ihminen, joka haurauden valepuvun takaa harjoittaa "heikkoudella hallitsemista" ja taitavasti ohjailee ihmisiä toteuttamaan omia päämääriään.
Varsinainen päähenkilö Rebecka taas joutuu peittämään haurautensa kivenkovan ulkokuoren alle joutuessaan  vastakkain armottoman yhteisön kanssa.

Vaikka tarina kritisoi viiltävän tarkasti epäterveen uskonyhteisön vääristymiä, ei se silti ole uskonvastainen. Lopussa uskosta irrottautunut Rebecka luullessaan kuolevansa kuiskaa viimeisillä voimillaan rukouksen: "Otatko minut vastaan?"

[Maire]

Mulla nyt hämärä aavistus, että olisin lukenut ja muitakin Åsa Larssonin kirjoja. Joku sellainen uskonnollinen yhteisö, aika suljettu ja siellä kaikenlaista. Nyt taas mulla ollut tätä kautta, etten oikein pysty lukemaan. Tutkin kyllä raamattua ja siltä pohjalta luen, mutta en romaaneja. En tiedä, mistä johtuu, että mulla lukeminen aaltomaista. Noita koiralehtiä kyllä, Koiramme, Spanieli ja Springeri lehdet tulevat. Yksi vuosi tuli agility lehtikin, mutta kyllä niistäkin kertyy maksettavaa. Olen miettinyt ratsastamista, että tunnit niin kalliita, että kesäkaudella saan ostettua ryhmään yhdelle koiralle treenipaikan, joka kuitenkin on useamman kerran.

[Maire]

Muistan tälläisen kirjan kuin Lumen taju..olikohan tanskalainen..tykkään yleensä vähän erikoisista.

[Maire]

Miehen kanssa katotaan noita brittisarjoja esim Vera Stanhope tutkii jne. Se on yhteistä aikaa. Hänen mielestään niissä on enemmän "oikeita" ihmisiä eikä kiiltokuvia niin kuin amerikkalaisissa sarjoissa. Ite katon luovia ohjelmia. Sellaisia missä tehdään vaatteita tai remonttia tai taloja jne. Lisäksi animal planet-kanavaa katson, jossa on eläimistä. Muutenkin olen kiinnostunut eläinten kohtelusta ja -suojelusta. Meille on kuitenkin annettu tämä maapallo hoidettavaksi eikä tuhottavaksi.

[Maire]

Ihanaa, että pystyt paljon lukemaan Matilda!
Sanoin silloin kun pojat olivat pieniä, että kirja on hyvä kaveri. Ite silloin luin runoja ja raamattua. Runot olivat sopiva suupala ruuanlaiton välissä
Olen kirjoittanut runoja jonkin verran, mutta sekin menee kummallisesti, ettei koskaan samaan aikaan maalamisen/teosten tekemisen yhteydessä vaan, kun niistä on tauko.
Luonto oli yksi tärkeä elementti niissä.
Voisin joskus kaivaa niitä esiin.