Anteeksiantamattomuus

[Leena]

Tänään otan esille joitain näkökulmia anteeksiantamisesta ja anteeksiantamattomuudesta.
Raamatun mukaan anteeksiantaminen ei ole vaihtoehto, vaan se on käsky. Me rakastamme, koska se on meidän tehtävämme. Se ei ole tunnekysymys.
Anteeksiantamattomuus on lukko, joka estää vaeltamisen elämässä eteenpäin.
Eri kirkkokunnat viettivät taannoin sovinnon juhlaa. Siinä pyydettiin toisilta anteeksi sitä, miten  huonosti oli kohdeltu toinen toistaan menneinä aikoina.
Joku kirjoitti jälkeenpäin tuosta juhlasta, että mitä niitä vanhoja asioita tonkimaan. parempi katsoa vaan eteenpäin
Kuitenkin tilanne on se, että käsittelemättömät vanhat asiat nostavat päätään yhä uudelleen meidän mielessämme ja ajatuksissamme.
Kansakuntana meillä vieläkin on sisällissodan haavoja, joita ei ole käsitelty, ja ne aiheuttavat edelleen katkeruutta,
Me tarvitsemme anteeksipyytämistä ja -antamista niissäkin.
Anteeksiantamattomuuden lukko ei avaudu siten, että yritetään unohtaa, yritetään olla muistamatta. Vaan asia pyörii mielessä yötä päivää, ruumis ja mieli saattavat sairastua, katkeruus lisääntyy, ei olla vapaita. Ollaan vankilassa, koska ei olla vapaita. Eikä vastapuolikaan ole vapaa. Hän on loukkaantumisemme kohde, negatiivisuus ja tyytymättömyys lisääntyy.
Tuohon mielemme ja ajatustemme vankilan avautumiseen on vain yksi keino.
Avain lukon aukeamiseen on anteeksianto.
Jeesus opetti Isä meidän rukouksessa:
Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Ensimmäinen asia on, että pyydämme anteeksi ja saamme anteeksi syntimme, koska Jeesuss kantoi ristillä meidän syntimme ja sovitti meidät Jumalan kanssa.
Emme pelastu teoillamme, vaan Jeesuksen kautta uskomalla Jeesukseen.
Siksi Jeesus on elinehto.
Sitten tullaan ihmissuhteisiin.
Meidän oman itsemme takia meidän tulee antaa anteeksi, ettemme ole vihaa,katkeruutta ja itsekkyyttä levittämässä. Nämähän saavat meidät ihmiset toisiamme vastaan.
Tähän kuuluu myös se, että minä annan anteeksi myös itselleni.
Jos en anna anteeksi, tulen tyytymättömäksi, voimattomaksi, elämän halu häviää. Syyllisyys on asia, jonka kanssa on raskasta elää. Jeesus on kuollut minunkin puolestani, siksi haluan päästä vapauteen, anteeksiantamukseen.

[Leena]

Mielestäni hollantilainen Corrie ten Boom kertoo kirjassaan Kätköpaikka hyvin tätä anteeksiantamisen vaikeutta.
Hän joutui keskitysleirille sen vuoksi, että osallistui Euroopan juutalaisten pelastamiseen.
Hän kertoo, kuinka hän joka päivä muistutti itseään vankinumerostaan 66730. Se oli hänen numeronsa, kun häntä pidettiin vangittuna Ravensbyckin keskitysleirillä. Hänen ylpeytensä ja maineensa riistettiin häneltä hänen seistessään alastomana SS-vartijoiden edessä osoittamassa suihkuvuoroaan. Tuossa tilanteessa yli 40-vuotias naimaton nainen sai kärsiä raakojen miesten tuijotuksesta ja pilkasta.
Sitten herra muistutti häntä siitä, että hänkin oli seissyt alastomana niiden miesten edessä, jotka naulitsivat hänet ristille kaikkien nähtäväksi ja kaikki katsoivat häntä inhoten. Hän luopui kokonaan maineestaan pelastaakseen meidät.
Kun Corrie ten Boom pääsi Saksan keskitysleiriltä, jolla häntä oli pidetty toisen maailman sodan aikana, hän sanoi Jumalalle, että hän menisi minne tahansa muualle tekemään Jumalan valtakunnan työtä, mutta ei Saksaan.
Muistot olivat liian kipeitä, olihan hänen sisarensakin kuollut keskitysleirillä. Kuitenkin Herra pyysi häntä menemään juuri sinne.
Jumalan suunnitelma ei ollut ainoastaan se, että hän itse paranisi, vaan myös se, että saksalaiset paranisivat.
Kun Corrie erään kerran puhui auditoriossa, hänen luokseen puhujakorokkeelle tuli mies, joka oli ollut yhdellä vankileirillä vartijana.
Hän pyysi Corrieta antamaan hänelle anteeksi.
Corrie rukoili hiljaa mielessään: Jumala, minä en voi antaa hänelle anteeksi. Hän ja ne kaikki ovat vastuussa sisareni kuolemasta.
Herra sanoi Corrielle lempeästi: Anna hänelle minun tähteni anteeksi.
Corrie ojensi kätensä hänelle, ja samalla hetkellä, kun heidän kätensä puristuivat yhteen, Corrie tunsi anteeksiantamuksen tulvahtavan lävitseen.
Anteeksiantamuksen tunne seurasi hänen tahtoratkaisuaan.
Jumalan armo vapautui ja auttoi häntä itseään vapautumaan ja toista lähestymään armollista Jumalaa kohti.