Joulukonsertissa

[Leena]

Saimme miehen kanssa lahjaksi konserttiliput joulukonserttiin.
Oli iloinen yllätyslahja.
1. laulu: En etsi valtaa loistoa
Konsertissa ensimmäisenä oli En etsi valtaa loistoa. Se oli isäni lempilaulu. Se puhuttaa. Siinä pyydetään taivaan valoa ja rauhaa päälle maan. Ja Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa. Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa. Sua halajan, sua odotan, sä Herra maan ja taivahan.

Joulun ydin on Jeesuksen odotus.

[Leena]

2. laulu oli Sylvian joululaulu
Se aiheutti mielen haikeutta: sirkuttaja häkissä.
Luin, mistä siinä oikein lauletaan,niin näin kerrotaan:
Sylvia eli mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) on muuttolintu, joka talvehtii Sisiliassa, Italiassa. Runo kertoo etelän ihmeistä, kuten sypresseistä ja Etnasta, mutta myös koti-ikävästä ja isänmaanrakkaudesta.
Laulussa mainitaan "häkki mi sulkee mun sirkuttajain", mikä tarkoittaa häkkiä, johon laulun minä eli kerttunen  on suljettu silmät puhkaistuna, jotta se yölaulajana houkuttelisi lajitovereitaan lentämään suoraan pyydystäjien verkkoon, minkä jälkeen niiltä otetaan kieli herkuttelijoiden syötäväksi. Topelius vastusti tätä julmaa verkkopyyntiä.


Koin vahvasti, että me tarvitsemme vapautta synnistä ja syyllisyydestä. Tarvitsemme Hengen kevättä.

[Leena]

3. laulu White Christmas

"White Christmas" (suomeksi "Valkea joulu") on Irving Berlinin säveltämä ja sanoittama joululaulu.
Innoituksen sanoitukseen Berlin löysi eräästä joulukuisesta vierailustaan Los Angelesiin. Eteläisen Kalifornian palmut ja lämpö saivat hänet ajattelemaan valkeaa joulua, ja hän hyödynsi tätä vastakkainasettelua sanoitusta tehdessään. Sävel ja sanat syntyivät vaivattomasti viikonlopun aikana.

I'm dreaming of a white Christmas Just like the ones I used to know
Where the treetops glisten and children listen To hear sleigh bells in the snow
I'm dreaming of a white Christmas With every Christmas card I write
May your days be merry and bright And may all your Christmases be white

Suomeksi:

Taas valkeata joulua keskellä suurten hankien, muistan joulun aikaa
se kuinka saikaan mun taas taakse vuosien Vain valkeata joulua mielessäin ootan minä ain,
sillä hangen hohteessa vain joulurauhan tunnen rinnassain


Kyllähän me joka joulu odotamme valkoista joulua, lunta valaisemaan joulun.
Valkoinen lumi mielestäni kuvaa hyvin puhtautta, kirkkautta. Jeesus kuoli,että me saamme matkavaatteemme valkoisiksi.

[Leena]

4.laulu: Varpunen jouluaamuna

Zachris Topelius kirjoitti alkuperäisen ruotsinkielisen runon Sparven om julmorgonen vuonna 1859.
Runossa pieni tyttö ruokkii kiitollista varpusta, jonka todellinen identiteetti paljastuu viimeisessä säkeistössä: lintu onkin tytön varhain menehtynyt, nyt enkeliksi muuttunut veli.

Varpunen ei ole valikoitunut joulurunon linnuksi sattumalta. Se on ollut väheksytty ja jopa vainottu eläin, jonka epäsuosiota kuvaavat myös liikanimet "rottiainen" ja "paskahottinen".
Kirjallisuudessa ja runoudessa harmaanruskea varpunen oli jo Topeliuksen päiviin tultaessa vakiintunut vähäosaisuuden vertauskuvaksi. Hänen alkutekstissään siemen pikkulinnulle on samalla armopala köyhälle, ja aulista antajaa katselee Jumala suopein silmin: "Gud skall än löna den, som är här de armas vän."

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa,
varpunen pienoinen syönyt kesäeinehen, järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa.
Pienen pirtin portailla oli tyttökulta: Tule varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton, tule tänne riemulla, ota siemen multa!
Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta: Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua. Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta. Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen, pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Kyllä jouluna herkistymme sille asialle, että keskuudessamme on vähäosaisia.

Uutisissa kerrottiin eilen, että Hurstin varattomien ja yksinäisten jouluaterialla oli varattu ruokaa 1600 henkilölle. Tämän vuoden alkupuolella uutisoitiin, että Hursti itse oli myös joutunut varattomuuteen.
Uutisissa haastateltiin muutamia aterialla olleita. Yksi henkilö sanoi, että hänellä on 3 koulutusta ja nyt hänellä ei ole toimeentuloa.
Naishenkilö sanoi, että jokaisella olisi oltava asunto ja ruokaa.

Joulun aikaan monet herkistyvät auttamaan. Meillä tulisi olla halu auttaa aina, kun puute ja ongelmat eivät ole vain jouluna.

[Leena]

5. Sikermä joululauluja

Yksi laulu oli sellainen, jota en ole kuullut aikaisemmin. Se alkoi sanoilla: kun kukaan ei laula hoosianna, ei joulu tule. Sitä toistettiin useaan kertaan.
Ehdin jo miettiä, voiko konsertti päätyä näin surullisesti. Ajatuksissani pyysin hoosianna: Herra auta.
Sitten kuoro alkoi laulaa: Kaikki laulavat hoosiannaa, sitäkin toistettiin, toivo syttyi, me pyydämme Jeesusta auttamaan meitä.

Sikermään kuului mm. On hanget korkeat ja Hiljaa, hiljaa.

[Leena]

6. Päätöslaulu: Oi jouluyö

Oi jouluyö, oi autuas sä hetki,
kun ihmiseksi sai Herra taivahan
Synteimme tähden henkensä hän antoi
ja kärsi ristinkuoleman
Jo toivon säde hohtavainen loistaa
nyt yllä maan ja merten aavojen
Siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten
Jo kirvonneet on syntiemme kahleet,
on taivas auennut lapsille maan
Orjuus on poissa, veljesvaino päättyi,
siis Luojan kiitosta laulamme vaan
Toi rauhan meille Herra taivahasta
ja puolestamme astui kuolemaan
Siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten


Tämä oli huikea päätös konsertille. Taivas aukenee meille, kun Jeesus tuli tänne ja kuoli ristillä puolestamme.

Siis kaikki kiittämään Herraa!