Psalmit 118:22

[No-one]

"Se kivi jonka rakentajat hylkäsivät on tullut kulmakiveksi."

Miksi kaikki elämä täällä päättyy kuolemaan, miksi mikään mitä maan päälle on perustettu. Sen tähdenkö että ne jotka tämän loivat hylkäsivät totuuden, ainoan ikuisesti pysyvän ja kestävän perustuksen? Lopulta kaiken valheen täytyy luhistua oman painonsa alla, mutta totuus on yksi ja ikuinen.

Olen miettinyt kun Jumala loi ensin valkeuden, oliko tämä ensin luotu se jota Johannes evankeliuminsa alussa kutsuu ihmisten valoksi. Kuinka tällä oli sekä hengellinen, sielullinen että fyysinen muoto tällä valolla. Hän jakoi sen päiväksi ja yöksi. Tässä maailmassa ne ovat sekoittuneet toisiinsa, täällä kaikkea seuraa kuoleman varjo. Siksikö meidän tulee vihata tätä maailmaa. Vai jo sen tähden että tämän rakentajat hylkäsivät sen kulmakiven, jonka kaikkein korkein antoi valituilleen. Niille joiden nimi on alusta alkaen ollut kirjoitettuna elämän kirjaan. Mutta minun ajatukseni ovat perhosen lento keväässä.
Olen kuitenkin varjellut sitä perhosta silloin kun se toukkana kasvoi kasvien juurella, kun se oli koteloituneena kätkössä maailman pedoilta. Siksi annan sen nyt perhosena vapaasti lentää, sillä lyhyt on sen taival maan päällä.
Eikö se perhonen jo etsikin päivää jota yö ei seuraa, ja eikö sen lento näiden ketojen yllä ole ylistystä kaikkein korkeimmalle, jonka käsi on sen piirtänyt!