Pienokainen ja juna

[Anniina]

Tässä on  kaksi v. 1978 kirjoittamani runoa.

Pienokainen

Oi elämä,
lapsi maailman kehdossa,
mikä veitikka oletkaan.
Lapsekas katseesi, vieno hymy,
se on toivottu rauha.
Sotien melskeessä itkusi kuulen,
puristat nyrkkiin pienet kädet,
kunnes äiti ajanratas sinut tyynnyttää.
Sinä kasvat, vanhenet.
Olet päivä toisensa jälkeen erilainen.
Mikä on tulevaisuutesi?

Juna

Vihellys sinulle maailma.
Matkustan elämän rautatiellä
kehdosta hautaan
- junailija, kuuletko,
päätäni pyörryttää:
opintie, työelämä, avioliitto,
vanhuus häämöttää.
Hiljennä, muuten matkani
päättyy liian pian.