Nöyryys

[Leena]

En tiedä, mitä  elämässäsi käymääsi koulua sinä pidät tai olet pitänyt haasteellisena. On semmostakin koulua, jota käymme koko elämämme, aina on asioita, jotka pitävät oppilaana.
Tänään puhun yhdestä tällaisesta ,nöyryyden koulusta. Minulle se on ollut vaikea koulu.

Raamattu kehoittaa meitä nöyryyteen.

Jaak. 4:6
Raamattu sanoo:
Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.
1.Piet. 5:6
Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät.
Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.

Jotkut ymmärtävät nöyryyden väärin, ymmärtävät,että se on negatiivista. Se kuitenkin myönteinen, positiivinen asia.
Se on välttämätön.

Se sekoitetaan nöyristelyyn, joka on ihan eri asia.
Nöyristely tarkoittaa, että yritämme mielistellä toisia ihmisiä, että saisimme huomiota jopa suosiota itsellemme. Omaa minää korotetaan, on kyse eräänlaisesta ylpeydestä.

Nöyryys tarkoittaa sitä, että me tunnemme ja tunnustamme, ettemme pärjää omin voimin.
Me tarvitsemme Jeesuksen apua kaikessa.
Jeesus sanoi,että ilman häntä me emme voi mitään.
Nöyrä ihminen ei aseta itseään toisten yläpuolelle.

Jeesus kertoi kahdesta rukoilijasta temppelissä
Luuk. 18:9-

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
10 "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.
11 Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.'
13 Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'
14 "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.* Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." [Voidaan kääntää myös:"hän lähti kotiinsa hurskaampana kuin tuo toinen."

Meillä on ihan sama vaara kuin tuolla fariseuksella, että pidämme itseämme parempana kuin muita.
Millainen Meidän asenteemme toisia ihmisiä ja ihmisryhmiä kohtaan voi olla arvosteleva, vähätteleva vai kunnioittava, hyväksyvä?
Oletko huomannut, että  kun pärjäät elämässä paremmin, alat luottaa itseesi ja omiin voimiin?
Tai kun suoriudut jossaain tehtävässä hyvin, oletko sitä mieltä,että omin avuin olet tehnyt?

Kiitos Jeesus, että sinä nöyryytit itsesi ja olit kuuliainen kuolemaan, aina ristinkuolemaan asti.

Alkusanat 30.1.2020 Vaasan kirkossa