Puhutteleva laulu

[Leena]

Minä uskon,vaikken näe tietä halki pimeän.
:;:Minä uskon,vaikka Herra, vähän vasta ymmärrän:;:

Minä uskon,vaikka itku tänään silmät sumentaa.
:;:Minä uskon,vaikka murhe on kuin tulta polttavaa:;:

Minä uskon,vaikka joudun yksin yöhön synkimpään.
:;:Minä uskon,vaikka täällä vaille vastausta jään:;:

Minä uskon,vaikken lainkaan tunne kasvojasi nyt.
:;:Ota käsiisi,oi Herra, tämä usko järkkynyt:;:

Minä uskon, en voi muuta,kun ei muuta olekaan.
:;:Kenen turviin voisin mennä,kenen kanssa kaiken jaan?:;:

Psalmi 23 puhuu samasta turvasta.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä Herra olet minun kanssani.

Ps. 139:11-12 Vaikka sanoisin:" Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.

[Mama]

Mulla kolahti erityisesti tuo neljäs "säkeistö", vaikken tunne kasvojasi sun jne. Tunteet ovat nyt jollainlailla jäässä!  Koko tämä korona-asia jotenkin peittää normaalin rohkeuden ja Herran läheisyyden! Luulisi päinvastoin! Oon ollut kyllä tosi taakoitettu ja varmaan väsynytkin ihan jokapäiväisten järjestelyjen takia.  Kun pitäisi puhua toisille luottamuksesta Jumalaan, tuntuu ette saa sanaa suustaan eikä oikein uskallakaan kun ei tiedä Herran tarkoituksia toisen kohdalla! Rukouskaan ei tahdo sujua!    Onneksi Herra kantaa joka päivä!