Rakastava isä

Aloittaja Tätiruskea, 11.02.2017 08:36

« edellinen - seuraava »

Tätiruskea

Minulle on aina ollut jotenkin vaikea ajatella Jeesusta rakastavana ja läheisenä isänä. Ehkä johtuu siitä, kun oma isä ei ollut kovin läheinen, tai oikeammin ei osannut osoittaa läheisyyttä. Kuvaukset siitä kuinka isä ottaa syliin tuntuvat vierailta. Rankaiseva Jumala on aina ollut helpompi mieltää. -Nykyisät ovat varmaan ihan erilaisia!

Mama

Et ole ainoa jolla ongelmia kokea Jumalaa läheisenä! Vuosien varrella kuitenkin oppinut kokemaan juuri Jeesuksen ikäänkuin ystävänä , tosi läheisenä ja ystävähän Hän meille onkin! Rakastava Veli, samalla kuitenkin yhtä Isäjumalan kanssa! Vähä kerralla oon oppinut ettei minua syytetä, minulle ei olla vihaisia,vaan minua odottaa  armo ja avoin syli! Se on joka kerta yhtä ihmeellistä!

Tätiruskea

Niin. Uskonkin lähtökohdat on niin erilaisia eri ihmisillä. Joskus juteltiin ystävättären kanssa siitä, että hänen taas oli alussa ollut vaikea kokea itseään mitenkään syntiseksi ("Mitäs pahaa minä ikinä olen tehnyt, kiltti ihminen"). Pahuuden kokemus on itselläni taas ollut myötäsyntyistä, itsestäänselvyys.- Niin erilaisia me ihmiset ollaan.

Mama

Tuli mieleen että ehkä meidän sukupolvenkin omat isät loppuaikoinaan oppivat antamaan hellyyttä ja läheisyyttä meidän lapsillemme, eli siis lapsenlapsilleen! Se  oli varmaan meillekin parantava kokemus! Nykyajan pienet lapset pitävät luonnollisena kiivetä isoisien ja ukkien syliin lupaa kysymättä, mitä itse en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni!

Matilda

Ei minullakaan ole yhtään muistikuvaa isän sylissä olemisesta ja sitten isä vielä kuoli minun ollessa 11 vuotias. Niin että aika tyhjästä on pitänyt mielikuva Taivaan Isästä kehitellä.

Mutta Jumala auttoi siinä puutteessa minua.

Näin kerran sellaisen näyn, jossa olin pieni vauva, jota Isä Jumala piteli olkapäällään ja hänen kauniit valkeat hiuksensa levisivät kuin teltta ympärilleni ja siinä suojassa oli lapsen hyvä olla.

Siitä näystä lähti suhde Taivaalliseen Isään kasvamaan.
Lisää Matildan pohdiskeluja kaikkeen uskomiseen liittyvästä voi lukea täältä:  http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/

Leena

Minun ukilla oli 12 lasta ja lisäksi kasvattilapsi. He olivat suurperhe. Lapset eivät saaneet aina kaikkea tarpeellistakaan.
Mutta isoisäni vei taksilla suurperheensä sunnuntaisin kirkkoon.
Minua se on puhutellut. Hän halusi,että hänen perheensä ja lapsensa oppivat tuntemaan taivaallisen Isän.
Taivaallisen Isän lapsina meidän on täällä turvallista tehdä matkaa.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon,että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:16