Maaseutu/Kaupunki

[Maire]

Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?
Olen asunut sekä kaupungissa että maaseudulla. Nyt asun maaseudulla kaavoitetulla alueella ja mökki tietenkin vielä enemmän maaseudulla. Mökillä on ateljeetiloja ja kaupungissa on myös toinen ateljee.
Sellainen sanontahan on, että suomalainen haluaa asua omakotitalossa järven rannalla keskellä kaupunkia
Täällä maaseudulla tarvitaan autoa. Viimeinenkin kauppa lähtee parin kilometrin päästä ja joukkoliikennettä ei juurikaan ole. Lähin kauppa taitaa olla 12 km päässä ja apteekki, jonne pitää tilata lääkkeitä(siis heillä niin suppea varasto) ja posti kaupan yhteydessä. No yleensä ajan kaupunkiin päin enkä tuohon keskustaan, jos en ole tilannut postiin jotain tavaraa. Isoissa marketeissa suurempi valikoima ja edullisemmat hinnat.
Nyt kun on kolme isoa koiraa, niin en voisi ajatellakaan asua kaupungissa. Mutta sitten vanhempana kerrostalo olisi ihan sopiva ja sinne pieni koira. Autoakaan ei tarvisi, kun palvelut ovat lähellä. Eihän sitä tiedä kääntyykö niskakaan enää vanhana, niin että voi autoa ajaa
On ruohon leikkuuta ja lumenluontia. Posti tulee joskus vasta klo 17 ja on ottanut toimittaakseen muita asioita esim juuri lumenluontia ja haravointia jne...ilmeisesti siivoamistakin harkitaan ja ruokien kuljetusta.

[Leena]

Minulle tulee mieleen,että kaupungissakin omakotitalossa on lumitöitä ja nurmikon leikkaamista. Tosi mukavaa on se,että saa mennä saunaan silloin,kun itse haluaa. Ja oma rauha ulottuu pihapiiriinkin.
Kerrostalossa ei ole ulkotöistä mitään huolta. Kyllä oon nyt ollut helpottunut,kun asun kerrostalossa ja olen vapaa ulkotöistä.

[Mama]

Itse muutin maaseudulta kaupunkiin , Turkuun , opiskelemaan ja olen sen jälkeen aina asunut kaupungin keskustassa, kerrostalossa. Silloin  nuorena tuli sellainen valtava vapaudentunne, kun ei tuntenut naapureitakaan eikä kukaan ihmetellyt omia tekemisiäni! Onhan meillä aina ollut mahdollisuus käydä kotona peltojen keskellä, kun asutaan kuitenkin lähellä lapsuudenkotia, n. 30km päässä. En ole kuitenkaan koskaan sinne kaivannut asumaan, keskusta helpompi näin laiskoille ihmisille! Nyt kun sitten lunastimme vanhempien kuoltua kotini, olen itsekin ihmetellyt uutta miniäni: nautin joka hetkestä ja rauhasta joka huokuu maisemasta!!  Aivan ahmin tätä lakeutta, tuulista hiljaisuutta! Auringon laskuja peltojen ja metsän taa... Kaadatimme viime syksynä isoiksi kasvaneita kuusia ja koivuja pihan ympäriltä, nyt näkyy kauas! Naapuritkin eivät enää häiritse, ovat vanhoiksi käyneet! Siis ollaan nyt sitten viikonpäivät kaupungissa miehen työn takia, muuten maalla!  Isä oli sydämeltään maalainen, vaikka kulki töissä kaupungissa ja myös kasvatti meidät  samanlaisiksi!

[Matilda]

Minäkin olen asunut sekä maalla, että kaupungissa, omakotitalossa, että kerrostalossa. Olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa eri asumismuotojen eduista ja haitoista. Maalla rauhaa ja tilaa, mutta palvelut kaukana. Kaupunkikerrostalossa, jossa nyt asun taas oleminen helppoa ja jää enemmän aikaa muihin asioihin kuin perusasioiden hoitamiseen. Joten tyytyväinen tai tyytymätön voi olla kaikkialla.

Haaveissani olen kuvitellut, että pääsisin asettumaan jonnekin Lapin erämaan perukoille erakoksi luonnon ehdoilla elämään. Retki-lehdessä oli juttu semmoisesta naisesta, joka on tehnyt niin ja on hyvin tyytyväinen elämäänsä. Sähköä käyttää vain senverran, mitä aurinkokennoilla saa ladattua ja ruoat keittää ulkonuotiolla. Mutta tuskinpa kovin pitkään tosissani jaksaisin niin ankaraa elämää, mutta väliaikaisesti joksikin aikaa olisi kiehtovaa kokeilla. Harrastan kyllä erävaelluksia, joten ulkoilmaelämä siten kyllä on tuttua.

OIkeasti taidan haluta kaupunkikerrostaloelämää helppouden takia. Kirjaston läheisyys on aika välttämätön minulle.

[Maire]

  kirjoitit Matilda:Haaveissani olen kuvitellut, että pääsisin asettumaan jonnekin Lapin erämaan perukoille erakoksi luonnon ehdoilla elämään. Tämä on haaveissa samaa luokkaa kuin, että haluan yksinäiselle saarelle ja koirat vain mukana. Siellä vain maalaan ja mietiskelen. Mutta taitaisi mulle tulla ikävä kovin pian. Ainakin täytyisi olla mukavuuksia...ja hyvä sänky, että pääsee aamulla ylös

[Sonja]

Erilaisia asumismuotoja on tullut kokeiltua vuosien ja vuosikymmenten varrella. Olen kotoisin maaseudulta, muutin melko nuorena pikkukaupunkiin, jossa yhä asun. Käyntipaikkoja on maalla edelleen ja kesäisin liikumme tutuissa paikoissa paljonkin. Kotipaikkani on ns.jakamaton pesä eli yhteiskäytössä veljieni perheiden kanssa kesäisin.
Pitkän avioliittomme aikana olemme asuneet kerrostalossa, rivitalossa, pienessä ja sittemmin suuremmassa omakotitalossa ja taas on palattu kerrostaloon. Palvelut on lähellä mutta joskus tuntuu, että haluaisin asua maaseudulla jossain mummonmökissä, omassa rauhassa. Emme vielä ole niin vanhoja ja raihnaisia etteikö pihatöistä jollain tavalla selviytyisi mutta taidamme kuitenkin nauttia huolettomasta asumisesta.

[Matilda]

Meillä oli kerran tosi omituinen asumistilanne. Olimme vuokranneet halvalla tuttaviltamme syrjäseutupaikasta vanhan röttelöomakotitalon (ei ollut muuta lämmitystä kuin yksi kamina ja vessanpönttöön piti ämpärillä vettä kaataa). Talon oikeat omistajat olivat muuttaneet Aasiaan ja lähettämissään kirjeissä vakuuttivat pysyvänsäkin siellä. Yllätys olikin sitten melkoinen kun eräänä päivänä pihaan ajoi auto ja sieltä nousi matkalaukkujen kanssa aasialainen nainen ja mies, joka kertoi olevansa talon omistaja, ja että he nyt olivat saaneet tarpeekseen Aasiasta ja palanneet takaisin. Sen enempää selittelemättä he kantoivat laukkunsa sisään ja asettuivat yläkerran huoneisiin asumaan.

Siinä sitten jokusen viikon elelimme yhteiskommuunissa me alakerrassa ja he yläkerrassa nukkuen omituisessa tilanteessa, jossa isäntäväkemme oli meidän alivuokralaisinamme. Hauskasti se järjestely kuitenkin meni. Olivat mukavaa väkeä. Nainen teki hyvä aasialaisia ruokia, joita yhdessä syötiin ja mies kertoi mielenkiintoisia juttuja itämailla elämisestä. Nainen oli jonkinlainen puolikristitty, ei ollut kielivaikeuksien takia ihan kaikkea kristinuskosta oikein ymmärtänyt ja yhdessä kävimme joskus seurakunnan tilaisuuksissa, milloin siellä oli  englanninkielistä ohjelmaa.

Lähdimme siitä kuitenkin heti kun mahdollista. Eihän sillä tavalla pitempään voinut jatkaa. Olisimme kyllä lähteneet muutenkin, kun ei kunnon lämmitystäkään ollut. En ymmärrä, miten tämä isäntäväki siellä talven tarkeni.

[Maire]

Voi hyvä tavaton   Mulle olisi tainnut olla ylivoimaista

[Tätiruskea]

Kerrostalossa on huoletonta elää, ei tarvitse murehtia mistään, ja voi lähteä vaikka viikoiksi matkoille. Meillä on kyllä kesämökki, ja siitä en kyllä äkkiä luopuisi. Kesällä on vain pakko päästä luontoon, muuten ei tunnu kesältä!