Pekka Simojoki, Voi mikä riemu

[Maire]

Tänne saavuimme pitkin polkuja maan ylös Pyhään kaupunkiin. Jolloin matka jo painaa askelissaan, joku eksyi kiireisiin.
Mutta tänään hetkeksi saamme arjen huolet unohtaa. Saamme laulaa, saamme soittaa, saamme kiittää Jumalaa.
Voi, mikä riemu, kun jälleen yhdessä vietämme juhlaa soi kiitos korkeuksiin. Voi, mikä riemu, kun itse Jumala toivoaan tuhlaa taas meihin toivottomiin. Voi, mikä riemu, kun synnit anteeksi annettiin"

---Monena päivänä pyörinyt mielessä kohta:
--KUN ITSE JUMALA TOIVOAAN TUHLAA TAAS MEIHIN TOIVOTTOMIIN

[Leena]

Kyllä antaa toivoa ja iloa!