Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.
Hepr. 12:14
Wikipedia määrittää pyhityksen seuraavasti:
Pyhitys (hepreaksi קדיש, kadash, kreik. hagiadzoo) myös hengellinen kasvu,[1] [2] on tapahtuma uskovan elämässä, jossa itse uskova tai jokin muu asia erotetaan Pyhäksi Jumalalle epäpyhästä.[3] Kristillisyydessä pyhityksen vaikuttaa Pyhä Henki [4]. Uskovan elämässä pyhitys on, tai tulisi olla, jatkuva tapahtuma. Pyhitys on liitto Jumalan kanssa. Pyhityksen kautta uskovan elämä on vapautettu pyhän piiriin. Se on Jumalalle erotettua ja Jumalan omaa.[5] Pyhitys on myös katumusta ja parannusta; epäpyhästä elämän tavasta, tottumuksesta, sanoista, teoista, ajatuksista, näennäisestä uskosta, harhaluulosta tai epäuskosta.
Joh. 14:27
"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.
Fil. 4:6-7
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
Varmasti elämän pituinen matka tämä pyhityksessä eläminen ja siihen pyrkiminen. Onneksi Pyhä Henki omatunnon kautta ohjailee - ei siitä muuten mitään tulisikaan.