Ihanaa uida lämpimässä vedessä ja kellua katsellen poutapilviä. Tätä aina muistelee talvella ja odottaa.
Kesän ihanuutta parhaimmillaan.
Uiminen on minulle useimmiten merkittävä kokemus! Siitä voisi kirjoittaa paljon. Jo nuorena tyttönä haaveilin uimisesta, vesi oli kaukana. Myöhemmin sitten kun opin tuntemaan Herran, uiminen oli melkein hengellinen kokemus! Aalloilla kelluminen oli kuva armosta joka kantaa konkreettisesti! Vesi on pehmeää ja lämmintä, sen varaan voi heittäytyä täydellä luottamuksella kuten Herran armon varaan! Ensin on vain uskaltauduttava astumaan siihen! Pikkuhiljaa sitten oppii luottamaan siihen että se kantaa!
Tänään mietin tuolla uidessani, miten Herra haluaisi että tekisimme vain sitä , mitä Hän sillä hetkellä haluaisi, emmekä turhaan räpiköisi ja hätäilisi! Kuulisimme paremmin Hänen äänensä! Kelluessani taas vedessä "kokeilin"sitä , olin täysin veden varassa levossa, (armon) sitten toimisimme kun kuuluu jotain tehdä.yhtä hyvin pysymme pinnalla levossa kuin uidessamme (toiminnassa). Säästäisimme voimia ja turhat virheratkaisut jäisivät tekemättä! Pysyttäisiin lähellä Herraa , hommat tulis hoidettua oikein! Opeta meitä siihen! Yksin emme osaa!
Uimassa käyn Keskiviikkona ja Sunnuntaina. :)
Olen lähdössä ystävän kanssa matkalle ja uiminen on tärkeimpiä asioita matkalla. Meressä uiminen ei ärsytä mun ihoa, niin kuin uimahalleissa. Kaksi viimeistä matkaa sillai hankalia, että usein oli punainen lippu rannalla pohjavirtausten takia. Se oli harmillista. Nyt toivon voivani uida päivittäin. Se on muutenkin erilaista liikuntaa.
Kivoja kommentteja. Juhannusaattona tuli uitua maauimalassa ja vielä illalla järvessä. Koin pitkästä aikaa lapsenomaista riemua siitä. Rannalla hiekka poltti ja kutitti varpaita, vesi kirpaisi ensin, mutta viilensi sitten ihanasti. Ei olisi millään malttanut lopettaa. Kokeilin myöhemmin helteillä vesijuoksuvyötä, ja pidin siitäkin.
Juuri niin, vesi niin lempeä elementti, ja osuvaa kuvausta Jeesuksen armon kantavuudesta. Armon laineilla mennään.
Maauimala on kokeilematta.