Tänä aamuna kuuntelin ympäristömuutoksen professorin Atte Korholan aamuhartauden. Hän puhui ahneudesta ja siitä että ahneella ei ole hyvä loppu.
Ahneus on yksi pääpaheista. Ihminen ilahduttaa itseään materiaalisilla asioilla Jumalan miellyttämisen sijaan. Ahneus on myrkyllinen asenne, se kasvaa ihmisen sisällä. Ahneella ei koskaan ole mitään tarpeeksi.
Maailman 8 rikkainta miestä omistaa yhtä paljon kuin 3,5 miljardia köyhää.
1970-luvun alussa ihmiskunta kulutti yhtä paljon kuin saatiin uusiutuvina luonnonvaroina. Nyt kulutamme melkein 2 kertaa maapallon kantokyvyn.
70% meren nisäkkäistä on uhanalaisia. Joka 3. minuutti häviää yksi kasvi- tai eläinlaji.
Kyltymättömyys. Kaikki saatava nyt heti.
Kun jatkuva vaatimus sisällä, se sairastuttaa sielun.
Jumalan rakkaus on välttämätöntä, kun olemme iankaikkisuus olentoja.
Kiitollisuus tekee onnellisiksi. Meidän tulisi kilvoitella, että tavoittelemme vähemmän, kiitollisuutta lisäämme.
Kiitollisuus ajaa tiehensä ahneuden.