Jumala on kaikkialla
pimeimmässä alhossakin
Olet sinä
Sinun valosi halkoo
toivottomuuden myrskyn ja sanoo:
Vaikene, ole hiljaa!
ja niin tulee tyven
Armon aurinko nousee jälleen
tyhjyyden keskelle
uutta luoden
Jumala on kaikkialla
mistä sen tiedän
vesipisarat naulituista käsistä
sen todistavat
Avuttomuuden voitto
jota kukaan ei käsittänyt
vahvat typertyvät edessä ristin
sen löytää vain heikko lapsi
syntinsä tunteva
Jumala on kaikkialla
mistä sen tiedän
Hänen kirkkaudessaan valokin pimeyttä
Hän löysi syvyyden kuilun
niin alas ei yksikään putoa
ettei siellä jo Jumala
ristinsä kautta
Mukava kun laitat runoja. Itselläni runoja nousee ainoastaan silloin, kun maalaamisesta on taukoa.
Kiitos lilli runosta.
ei korkeus eikä syvyys ...voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on ilmitullut Jeesuksessa Kristuksessa.
Kiitos palautteesta❤ en osaa kuin hatarin sanoin kuvata sitä, mitä on pelastua äärimmäisestä masentavasta toivottomuudesta. Jos kaikki on aika hyvin, ei ole niin suurta tarvetta saada syntejään anteeksi.. sitä elämää jonka Jeesus lahjoittaa. Se saatetaan tulkita uskonnollisesti joksikin elämättömäksi elämäksi, jossa ei ole mitään innostavaa eikä mielenkiintoista. Kunpa se joka torjuu Jeesuksen tajuaisi, että silloin torjuu todellisen rakkauden. Rakkaus itse samaistuu toisen tilaan ja tilanteeseen niin syvästi ettei sitä voisi uskoa todeksi. Myötäeläminen ja lohduttava rinnalla kulkeminen ja sylissä kantaminen on Jeesuksen sydäntä. Hän haluaa ottaa pienen ihmisen koko elämän kaikkine kipuiluineen ja ilon aiheineenkin omaksi asiakseen. Hän ei halveksi heikkoa syntistä, vaan armahtaa, pesee puhtaaksi verellään ja painaa sydäntään vasten❤❤❤
Kiitos kaikista rohkaisevista kirjoituksista, runoista, kuvista ym. joita täällä foorumilla on. Luovuutta ei pidä halveksia. Uskon että Herra lohduttaa monia niiden kautta. Kaikki hyvä tulee ylhäältä Valkeuksien Isältä.