Eilen presidentti Sauli Niinistö oli haastateltavana korona-viruksen aiheuttamista toimenpiteistä pohdittaessa.
Hän sanoi, että me emme voi ajatella, että riittää,kunhan pidämme huolta itsestämme ja läheisistämme, että meillä on kaikki hyvin.
Meidän täytyy avartua näkemään asioita laajemmin ja toimimaan, että toisillakin olisivat asiat kunnossa.
Nähdäkseni hän tuli lausuneeksi erittäin tärkeän näkökuylman.
Emme elä itseämme varten, vaan meillä on vastuu ja tehtävä pitää huolta toisistamme.
Tämä tilanne nosti mieleeni hyvin varottavan Jeesuksen vertauksen.
Luuk.12:16-21
Ja hän esitti heille vertauksen: "Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon.
17 Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.'
18 Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan.
19 Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!'
20 Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut -- kenelle se joutuu?'
21 "Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona."
Meidän tehtävämme on huolehtia toisistamme. Meidän tulee etsiä ratkaisua,miten voimme auttaa toisiamme, kun he tarvitsevat apuamme.
Surullisinta tuon miehen elämässä oli se, että hän ei huomioinut elämää tämän elämän jälkeen.
Jeesus tuli tänne maailmaan kantamaan meidän syntimme. Jeesus haluaa puhdistaa meidät kaikista synneistämme. Tämän maallisen elämän jälkeen on taivas meidän kotimme.
Jeesus odottaa meitä. Jeesus rukoilee meidän puolestamme.
Hengellisessä laulussa kerrotaan niin ihanasti matkamme määrästä:
Taivas on uskoni määrä,
matkalle en tahdo jäädä.
Kaukaa jo siintävät rannat
autuaan ihanan maan.
Auta, oi Herrani kallis,
niin että oisin mä valmis,
kun saavut pilvissä kerran
kansaasi pois noutamaan.