Mikähän siinä mättää kun kiireisenä päivänä järjestys menee melkein aina niin että se oma huipputärkeä aamujumppa jää ensimmäisenä pois?? Jaa kun se jää aamulla pois, ei se kyllä päivälläkään mieleen tule! Ka kuka todella jaksaa ajatella jotain kuminauhaan venyttämistä hektisen päivän jälkeen?! Mulla on ollut tämä ongelma jo vuosia! Kuitenkin nämä jumpat on fysioterapeutin määräämiä ja tarkoitettu omaksi parhaakseni! Ei kai tämä elämä koskaan muutu niin kiireettömäksi ettei olisi aamulla jotain kiirettä johonkin!
Meillä on kolme lasta ja ovat nyt aikuisia. Kun nuorimmainen muutti kotoa, niin päätin, että myös mun harrastuksille ja liikunnalle pitää olla aikaa. Aina oli lapset etusijalla. Olin sitten 50 vuotias, kun aloitin ratsastuksen. Nautin kovasti. Nyt se on jäänyt, kun koiraharrastus on vienyt ajan. Toi koirien ulkoiluttaminen, niin siinä tulee pakkoliikuntaa, mutta mies on myös ahkera niitä ulkoiluttamaan.
Niin ja mulla ainakin, jos raju liikunta on myöhään illalla, niin yöunet häiriintyy, kun olen muutenkin herkkäuninen.