Ikuisuuden rannikko.
Laivamme keinahtelee
armon laineilla.
Ei hätää,
vaikka myrskyää,
karikon kärki raapaisee pohjaa
ja kauhun tunteet pyrkivät pintaan.
Ei hätää,
vaikka laivamme karahtaa kiville.
Herran turviin paenneilla
on täysi suoja.
Pelastus on varmistettu,
toivo vahvistettu valalla.
Toivo ulottuu
väliverhon toiselle puolelle,
jossa Jeesus asuu.
Hän vetää luoksensa
karille ajautuneen purtemme
ja ankkuroi sen ikuisuuden
rannikolle,
lupausten kivipaasiin.
Matkamme yllä on rukousten
poutapilvet
ja suojelusenkelten saatto.
Sain ilon ja lohdutuksen runostasi, Kiitos Nenna. Pelastuksen todellisuus elämässä koetellaan ja kirkastuu myrskyjen kautta. Olet saanut käytännössä kokea että usko kantaa sinua Jeesuksen lupausten tähden. Ja minäkin!!! Hän on hyvä ja uskollinen. Vie kerran perille.🌹👍😄