Minulla on tänä vuonna ollut tilanne,
kun olin yrittänyt hoitaa yhtä tehtävää
että minä en voi tehdä mitään asian hyväksi.
Kun asia vaan jatkui vaikeana, koin, että olen hiekan muru meren rannalla.
En voi todellakaan tehdä mitään,
En kykene asioita liikuttelemaan,saati viemään niitä eteenpäin.
Ei hiekanjyvä voi tehdä mitään. On odotettava, että Herra auttaa.
Olen pyytänyt rukousapua.
Olen ihan konkreettisesti kokenut oman riittämättömyyteni.
Tämän asian keskellä olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi, että se,mikä minulle on mahdotonta, se on Herralle mahdollista.
Herralle kaikki on mahdollista.
Me voimme löytää Raamatusta monia ihmisiä, jotka ovat kokeeneet olevansa liian riittämättömiä johonkin tehtävään.
Jumala kutsui Mooseksen johtamaan kansansa pois Egyptin orjuudesta.
Jumala oli nähnyt kansansa kurjuuden ja tahtoi auttaa heidät vapauteen.
Jumala kutsui Mooseksen tuohon tehtävään.
Mooses sanoi kutsun keskellä:
Mutta Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.
Minä pyydän Herra, lähetä joku muu.
Onkohan meilläkin sama tilanne, että ajattelemme,että Herra, lähetä joku muu suorittamaan sinun antamaasi tehtävää.
Kuitenkin lopulta Mooses taipui ottamaan tehtävän.
Mooseksen tehtävä oli vaativa.
Jumala oli hänen apunsa.
Heprealaiskirje antaa tunnustuksen:
Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se, joka ikään kuin näkee näkymättömän.
Luukkaan evankeliumissa luvussa 18
Jeesus esitti niille, jotka olivat varmoja omasta pelastuksestaan ja väheksyivät muita:
Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.
Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.
Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi:
Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.
Minä sanon teille:hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.
Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.
Fariseuksen ongelma oli siinä, että hän näki itsensä tekojensa perusteella. Uskonnollisia tapoja noudattaen hän asetti itsensä toisten yläpuolelle.
Hänellä oli omatekoista vanhurskautta, ei Jumalan antamaa , sitä joka tulee ,kun saamme tunnustaa ja pyytää anteeksi syntejämme.
Saamme syntimme anteeksi.
Tänäänkin tilanne on jokaisen meidän kohdalla se, että me emme voi itse pelastaa itseämme teoillamme.
Jeesus kantoi ristillä meidän syntimme.
Jeesus kuoli meidän puolestamme, että me saisimme pelastuksen uskomalla Jeesukseen.
Jeesus sanoo: ilman minua te ette voi mitään.
Mutta Jeesuksessa meillä on kaikki,
meillä on syntien anteeksisaaminen,
meillä on pelastus,
meillä on iankaikkinen elämä
Jeesus on tie,totuus ja elämä.
Vaasan kirkossa 26.11.2020