Kaikkia kutsutaan kotiin.
Uskallanko antaa
ajatukselle tilaa,
totutella tulevaan.
On paljon tahroja,
louhikkoja mielen tiheikössä.
Kaikkia kutsutaan.
Rohkaistaan toisiamme,
tartutaan taivaalliseen toivoon,
ristin sanomaan.
Olemme
kuin ympäröivä luonto,
joka riisuu itsestään kaiken värin
ja ylimääräisen kuorrutuksen.
Jäljelle jää
paljaaksi riisuttu ydin
ja uuden kevään,
ylösnousemuksen odotus.
Kuohuntaa kaikkialla.
Sinun kämmenesi suo levon.
Se käsi ojentaa
kultareunaisen kutsun
kun aika on.