Uskomattomia
timantin kiteitä liikkuu
pienen ihmisen mielessä.
On aivan tavallinen
lapsiperheen iltapäivä.
Pieni koululainen yllättää
pohdinnallaan:
"Uskovatko nuo uskovaiset
itsekään, että kadotus on olemassa,
kun sinne on niin paljon ihmisiä menossa
eikä kukaan tee mitään."
Tarina on tosi ja
koskettaa sydämen pohjaan asti.
Mitä me voisimme tehdä..
mitä minä voisin tehdä
asian korjaamiseksi,
että uskoni näkyisi muutenkin
kuin kirkossa käymisessä..
Rakas Jeesus
avaa sydämeni ja silmäni
näkemään tämän pelottavan
maailmanajan tarpeet.
Tee meistä joukko-osasto
taivaaseen johtavaan armeijaasi.
Varusteethan ovat jo valmiina.
Annathan rohkeuden
ja alttiin mielen
lähteä liikkeelle.
Tosi vaikuttava runo! Sen edessä piti kyllä pysähtyä miettimään omaa osuuttaan!
niin on,tosi vaikuttava
Niinpä. Moni läheinen ihminenkin kulkee huolettomana tietään eikä halua kuulla sanaakaan uskosta eikä taivasasioista. Sitä vain on oppinut varomaan sanojaan, välttelemään aihetta. Surullista! Voiko tehdä muuta kuin rukoilla?