Eilen sain kuulla ikävän jutun, joka laakista löi maahan.
Tapaus periytyy syksyyn, kun mieheni kanssa olimme lomalla. Lomakohtessa vietimme paljon aikaa ja juttelimme paljon erään ennestään tuntemattoman henkilön kanssa. Poristiin niitä näitä hyvässä tunnelmassa, sitten loma loppui, kiitettiin seurasta ja lähdettiin takaisin kotiin.
Nyt sattumalta kuultiin eräältä henkilöltä, että lomakaverimme on kuollut! Oli ollut jo vakavasti sairas silloin, ei vain kertonut sitä kellekään, tiesi koko ajan, että loppu on lähellä ja se lomamatka olisi hänen viimeinen matkansa.
Matkan jälkeen oli kuulemma eristäytynyt yksinäisyyteen, me olimme luultavasti olleet hänen viimeiset kunnolliset ihmiskontaktinsa.
Voi, miksi, miksi, miksi emme sanallakaan ilmaisseet, että olemme Jumalaan uskovia? Miksi emme mitään puhuneet Jumalasta ja uskomisesta? Kaikkea muuta joutavaa vain höpistiin. Miksi, miksi miksi hukkasimme tilaisuuden, joka nyt ajatellen näyttää siltä, että Jumala oli sen tarkoituksella järjestänyt, että tälle kuolevalle olisimme jotain Hänestä siinä sanoneet?
Tuntuu tosi pahalta.
Kuin olisin pettänyt Jumalan. Niin kuin olenkin.
Mutta kun on niin arka ihmisten kanssa. Varsinkin arka "tuputtamaan uskontoa" ihmisille, jotka eivät siitä ehkä mitään halua kuulla. Lähipiirissä on ollut niin paljon tosi aggressiivisesti kaikkeen uskovaisuuteen suhtautuvia, että on tullut liian araksi siinä asiassa.
Mutta silti. Eihän olisi tarvinnut tuputtaa. Jos olisi vain siinä jonkin keskustelun välissä edes tullut ilmaistuksi, että ollaan kristittyjä uskovia, liittänyt sen johonkin keskusteluun luontevasti, niin tuskin olisi pahastunut. Olisi sitten itse voinut päättää, kiinnostiko siitä asiasta puhua enempää ja jatkaa keskustelua siihen aiheeseen jos olisi niin halunnut.
Niin olisi pitänyt tehdä. Ei vain tehty. Ja nyt se ihminen on kuollut.
Voi hyvä Jumala, Kyrie eleison, Kyrie eleison! Armahda kelvotonta palvelijaasi!
Eikö ole syytä harmitella?
Sinä pyydät:Herra armahda minua.
Julistan sinulle Matilda syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen kalliissa Nimessä.
Herran rauha vallitkoon sinun sydämessäsi.
Tämä asia, josta kirjoitit, on tärkeä asia.
Meidän tehtävämme on kertoa evankeliumia, ilosanomaa mahdollisimman monelle.
Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.
Me tahdomme nyt täällä foorumillakin kertoa, että Jeesus on tie pelastukseen.
Jeesus on tie Isän kotiin.
Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan on niin suuri,että Hän antoi ainoan Poikansa
tänne maailmaan kuolemaan ristillä meidän puolestamme.
Niin, evankeliumin kertominen on varmasti tärkein asiamme.
Nyt vaan rukoilen ryhdistäytymistä itselleni, ettei enää koskaan kävisi näin.
Että missä tahansa kulkisikin tai olisi, niin jos Jumala on niin tarkoittanut, niin osaisi ottaa ne tilanteet ja olla niin johdatuksessa että olisi valmiudessa kertomaan Jeesuksesta. Vaikkei niin hienoilla sanoilla osaisikaan, mutta jollakin tavalla. Ettei kävisi niin ettei sano mitään.
No, en enää tunne olevani jumallallisen vihan alla. Kaikki saa vielä anteeksi. Onneksi.
Vanhurkskas kompastuu ja kaatuu ja nousee jälleen. Tärkeintä, ettei jää epäonnistumiseensa makaamaan vaan nousee siitä ylös ja toivoo ja rukoilee, että seuraavalla kerralla onnistuisi paremmin.
Mutta opiksi tästä kannattaa ottaa.