Iloitsen kukista. Olen iloinnut,kun joulun aikaan on ollut punaisia joulutähtiä ja punainen amaryllis. Hyasintin tuoksu on hyvä, oli kolmen hyasintin asetelma, mutta kukat alkaa olla kuihtuneet. Amaryllis tuli jo ennen joulua ja vielä kukkii. Tosi hyvä on ollut se,että varsi ei ole kukissa kasvanut korkeaksi, niin kukkatertut ovat pysyneet pystyssä tukematta.
Minulle elävät kukkivat kukat vaikuttavat mielialaan. Mukava syödä aamupalaa ja lukea raamattua, kun on kaunis kukka vierellä.
Tässä on orkidea, jonka sain uudelleen kukkimaan.
Mies toi yllättäen tänään tulppaaneja <3
Tulppaaneja on minunkin maljakossani. Mielestäni ne ovat kauneimmillaan juuri ennen lopullista ränsistymistään silloin, kun terälehdet muuttuvat hieman läpikuultaviksi.
Eilen ostin itselleni keltaisia ruusuja ihan sitimarketista. Muistan, kuinka mun mummo tykkäsi keltaisesta väristä. Keltainen on auringon väri. Nyt täällä paistaakin aurinko. Lähden koirien kanssa mökille. Illalla on rallytoko. Otan sinne ton pennun Sunnyn joukkoon, ihan vaan että tottuu olemaan laumassa vieraiden koirien kanssa. En maalaa tänään, pidän siitä vapaapäivän.
Ostin uusia tulppaaneja tänään. Lilan värisiä. Kaupassa monen hyväkuntoisen kimpun joukossa oli tämä nuukahtaneempi kimppu ja valitsin sen. Näyttivät jotenkin yhtä uupuneilta, kuluneilta, ja kukkimatta kuihtuvilta kuin itsekin tunsin olevani. (Selityksen surkeaan olooni kerron tuolla Harmittaa-palstalla.)
Tunsin siis niin suurta samaistumista tähän yhteen muita toivottomampaan kimppuun, että oli pakko valita ja ostaa juuri se, jonkinlaisena haasteena Jumalalle. Siihen tyyliin, että katso Jumala, kuinka minä yritän pelastaa viemällä kotiin ja vesimaljakkoon nämä nuokkuvat kukat, teetkö Sinä minulle yhtä armollisen palveluksen?
No, nyt ne kukat ovat jonkin tunnin oleet maljakossa ja näyttävät virkuvan.
Vaikken nyt pääsääntöisesti uskokaan Jumalalta tällä tavalla merkkejä tai hyvänsuopaisuutta kalastettavan, niin tuntuu silti että kyllä Taivaan Isä vielä minutkin laittaa uuteen maljakkoon ja veteen virkumaan.
Kyllähän Herra tietää meidän ajatuksemme ja kaipauksemme. Ite haluaisin voimaa ihan arkipäivään, kun tuntuu välillä, että päivän matka liian pitkä kerrallaan. En tarkoita nyt niinkään sisäistä jaksamista vaan ruumiillista.
Tulppaanit ovat nyt oikein tomerasti kukkakuvut pystyssä ja virkeinä. Hyvin ne toipuivat uupumuksestaan. Minullakin on jo parempi olo. Ihan kuin kukillani.
En saa leikkoruusuja säilymään. Ensin ostin marketista reilunkaupan ruusuja..yöllä olivat kaikki nuupahtaneet sitten ostin Plantagenista ja kaksi vuorokautta pysyivät..harmittaa... >:(
Laitoin kodin avoverannalle roikkumaan muutaman amppelikukan. Olivat vielä tarjouksessa ennen juhannusta. Yritän kastella ja lannoittaa nyt riittävästi.
Tykkään, kun yhteen amppeliin on istutettu kolmea eri väriä.
Kyllä kauniit värit ja sopivat hyvin yhteen.
Mökin edustalle olen laittanut kolmeen isoon rautapataan kukkia. Ne ovat menestyneet ;)
Nyt tiedän, miksi amppelikukat kuolevat. Eivät kestä kovia sadekuuroja ja ovat vain puolittain katoksen alla. Tänä kesänä ollut täälläpäin ukkoskuuroja.
Nämä ovat mukavasti säilyneet vaikka syyskuu on jo pitkällä.
Ihmeellistä, kun tulin matkalta ja olin vienyt jouluruusut mökin viileään huoneeseen kahdeksi viikoksi ja ne riippuivat pitkin pöytää ja kastelin ne. Ja näin kävi.
Kylläpä ovat vironneet ja niin kauniita.
Ihania ruusuja
Muurinkello
Neilikat pysyivät yli kaksi viikkoa :)
Mökillä pieniä ruusuja
Rakastan kukkia ja ne vaikuttavat mun mielialaani
Tulppaaneja...en ole oikein tulppaanien ystävä mutta totuttelen
Varmasti Luoja halunnut luoda kukkaset iloksi polkumme varrelle. Ja mikä määrä erilaisia, joskus myös youtubesta katsellut esim. Hollannin tulppaanimeriä, Provencen laventelipeltoja jne. Ihania kuvia teillä, tuli taidehetki. Kukat virkistäneet monta hetkeä mullakin. Niiden elämään voi todella samaistua. On totta, että on myös päiviä/ jaksoja, jolloin olo täysin nuupahtanut. Myös voi kokea, ettei jokin alue (tai jopa useita) ole kukassa, hyvä jos nupullaan. Mulla sellainen vaihe. Mutta kun saa olla liitettynä Kristuksen elämään, on se helpotus. Ei ole itsensä varassa. Kyse onkin Hänestä😃. Hänen armostaan, evankeliumin voimasta. Hänen kuolemansa kautta puhkeaa elämä. Saa olla liitettynä Häneen ristin kautta, ja luottaa ettei Hän jätä kesken työtään. Tuntui miltä tuntui.
Sain viime lokakuussa tulilatvan. Nätit punaiset kukat siinä oli ja se kukki monta viikkoa.
Sitten viimein viimeinenkin kukka lakastui.
Aloin googlata, jotta miten sen saisi kukkimaan vielä uudestaan.
meillakotona.fi sivustolta löytyi ohjeita.
Pääsääntöisesti kasvi ei kuki, jos se ei saa olla täysin pimeässä vähintään 14 tuntia vuorokaudessa noin kuukauden ajan. Pimentämisen voi tehdä esimerkiksi laittamalla mustan paksun jätesäkin tulilatvan päälle tai viemällä sen pimeään komeroon joka päivä, josta se sitten otetaan päivittäin valoon alle kymmeneksi tunniksi. Jo yhden kerran pimentämättä unohtaminen tai komeron avaaminen kesken pimeän antamisen voi vaikuttaa tulilatvan kukintaan.
No, tammikuun ajan sitten peitin tulilatvan joka päivä - noo, yksi päivä unohtui. Saa nähdä sitten, alkaako tulilatva kukkimaan uudelleen. Kuulemma kahden tai kolmen kuukauden päästä kukinta alkaa - jos alkaa. Odottelen.
Hyvää viikonloppua