Ei kukaan, joka luottaa sinuun,
jää vaille apuasi.
Vain luopiot joutuvat häpeään.
Ps. 25:3
Olin yhteen aikaan menestysteologien kanssa tekemisissä ja siellä tämänkaltaiset raamatunpaikat otettiin vähän turhan kirjaimellisesti. Niin kuin että jos vain uskoi riittävästi, niin mitään ikävää ei saattanut tapahtua ja joille kuitenkin pahaa tapahtui, niin se oli merkki siitä että uskonelämässä oli jotain vialla.
Siinä yhteisössä oli iloisten kulissien takana aika ahdistava ja kireä tunnelma. Ilmiselvien tosiasioiden olemassaoloa kiellettiin ja todellisuutta selitettiin uudelleen että se olisi menestysoppiin sopinut. Huono-onnisemmat, jotka eivät onnistuneet vastoinkäymisiään salaamaan leimattiin hengellisesti alempitasoisiksi, syntisiksi tai pahimmillaan riivatuiksi. :'(
Se aikakausi oli aikamoista sokkihoitoa hengellisen väkivallan tunnistamisen oppimiseen. ???
Niin ettei ainakaan minun teologiani mukaan häpeään joutuminen ole automaattinen merkki Jumalan epäsuosioon joutumisesta vaan koska tämä syntiinlangennut maailma vaan on pahan vallassa ja pahoja asioita tapahtuu myös hyville ihmisille.
Semmoista tuli tästä päivän sanasta mieleen. Vähän negatiivinen reaktio kauniiseen lupaukseen, mutta hengellinen väkivalta on aihe, johon suhtaudun tavattoman vakavasti ja haluan sitä aihetta tuoda esille usein. >:(
Joku muu saa sanoa nyt jotain positiivisempaa. :-\
Minulle tämä jae kertoo siitä,että vaikka meidän elämässä on vastoinkäymisiä ja sairautta, niin Herra auttaa meitä niissäkin.
Luopio ei turvaa Herraan vaan itseensä, ja se tie vie lopulta häpeään.
Raamatussa on meille ilosanoma: Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat. Room. 1:16
Joo, juuri näinhän se olisi ymmärrettävä.
Minun esimerkkini oli varoitus, kuinka palikkaidioottikirjaimellisella sanantulkinnalla voidaan kaunis ja lohdullinen lupaus tehdä väkivallan välineeksi.