Mikä on sinun suosikki vuodenaika/muita ajatuksia vuodenajoista. Valolla ja väreillä on suuri merkitys minulle. Kun on sellainen talvi, että on paljon lunta ja pakkastakin reilusti, niin tammikuun lopun, helmikuun ja maaliskuun alun auringonvalo, joka viistosti paistaa ja kultaa hanget keltaiseksi ja varjot violetiksi,niin Sellaista hetkeä rakastan. Nyt on ollut pääasiassa jäätä tänä talvena.
Sitten alkukesän vaalean vihreä, joka huntuna laskeutuu lehtipuuhun. Siitä pidän myös. Mutta sitten se täysvihreä...kun kaikki on vihreää, niin olen kokenut vaikeaksi. Se vihreä on tunkeilevaa, ihan ihon alle asti.
Yksittäisistä kukista ja kukkivista puista pidän.
Syksyllä kunnon ruska tuntuu ihanalta ja monia maalausaiheita se on synnyttänyt.
Eri vuodenajat puhuttavat eri tavalla.
Joka kevät odotan sitä aamua, kun puiden silmut ovat puhjenneet niin pitkälle,että keittiön ikkunasta näen vaaleavihreät lehdet puissa. On uuden kevään ihme!
Tuntuu että syksy tuulineen ja myrskyineen sopii parhaiten meikän sieluun! Saa kääriytyä tuuli-ja sadevaatteisiin ja vapaaehtoisesti mennä ulos myrskyyn kokemaan luonnon voimat! Talvesta enkä lumesta en välitä! Ei huvita mennä ulos. Kevään herääminen ja ne ihanat kesäillat ja kauniit kesäyöt !! Se on sitä parasta , varsinkin lakeudella! Haikeus ja muistot! Lapsuuden ja nuoruuden kesät!
Kevään hento vihreys ja auringon paiste, tuulen suhina, lintujen viserrys, niistä iloitsen joka vuosi. Kesäkin on ihan mukava mutta hirveistä helteistä en välitä.
Syksyn tullen "herään henkiin", raikas syysilma ja kauniit värit luonnossa ovat kuin minua varten tehdyt. En kärsi kaamosmasennuksesta, pimenevät illat tuovat aikaa rauhoittumiselle ja käsitöille.
Leena, joko odotus päättynyt? Joko näet keittiön ikkunasta vihreitä silmuja puissa??
Ei ole vielä päättynyt odotus. Tänään on lämmin päivä, jos tällaisia lämpimiä päiviä vielä,niin ihan pian vihreys tulee puitten silmuihin.
Haikeus täyttää mielen taas, kun kesä on melkein ohi. Jostain syystä en tahtoisi päästää siitä irti vielä, pitkä pimeä aika jotenkin pelottaa. Kyllähän siihen sitten tottuu taas niin kuin ennenkin.
Aika jännä että mua tuo pimeä aika ei oo oikein koskaan vaivannu! Se jotenkin sopii laiskalle luonteelle! Ja kyllä se pistäytyminen myrskyisessä säässä on aina sopinut mulle ja ollut jonkinsortin nautinto!