Kiitos Pekka Simojoki tämän aamun aamuhartaudesta. Puhutti.
Kerroit maamme nälkävuosista 1600-luvulla. Ja suvivirren syntymisestä nälkävuosien jälkeen, kun saimme jälleen ruokaa pellolta.
Nykyään käydään melkein joka kevät keskustelua,voidaanko suvivirsi laulaa.
Ennen tässä maassa opetettiin lapsille, että Jumala varjelee. Mutta tänään jostain syystä pyritään lapsia varjelemaan Jumalalta.
Mitä meidän maalle on tapahtunut? Minne ollaan menossa? Onko kaikesta tullut niin itsestään selvää, ettei enää tarvitse kiittää? Emmekö tiedä, keneltä kaikki hyvä tulee?
Raamatunkohta puheessa oli Ps.37:18-19
Herra pitää huolen omiensa jokaisesta päivästä, eikä heidän perintöosansa koskaan häviä.
He eivät kärsi puutetta kovinakaan aikoina, nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
On tosi surullista, jos lapsille ei enää kotona eikä koulussa kerrota Jumalasta. Pahoin pelkään, että näin on monessa perheessä tänä päivänä, kun vanhemmat eivät itse usko.