Tänään olisi aikomus trimmata koirien korvakarvat, kun pääsen tästä mökille ja olen ulkoiluttunat Sunny-pennun. Sunnyn korvien trimmaus onkin sitten haaste. Siinä tarvitaan miehen apua. Isot koirat seisovat hienosti trimmauspöydällä, mutta viime kerralla pentu rimpuili ja mourusi...täytyy nyt vain senkin oppia alistumaan. Aikuiset koirat nauttivatkin siinä harjaamisesta. Mun selkä ei niin väsy, kun on trimmauspöytä, mutta pikkuinen voi pudota, jos ei ole apua.
Trimmaaminen meni hyvin. Olen oikein ylpeä Sunnysta. Korvat trimmattiin ja pääsee nyt vähän ilma korviin ja tuli nätiksi. Kateus, kun toiset koirat trimmattiin ensin, ja namit auttoivat asiaa. Seuraavalla kertaa sitten kaula ja hännän ympäriltä.
Minulla on suuri intohimo suomen kieleen ja varsinkin vanhempaan sanastoon. Keräilen ja opettelen koko ajan uusia sanoja. Tänään opin taas yhden uuden sanan.
Sanonnasta "lyö ällikällä" tuli mieleen että mikä se ällikkä on. Netistä löytyi tämä selitys:
"Alunperin teurastuksessa käytetty raskas piikkipäinen nuija. Iskemällä painavalla nuijalla - eli ällikällä - teuraseläintä päähän upposi siinä oleva piikki eläimen kallon läpi ja eläin - jos ei aina ihan vallan kuollut - niin ainakin taintui. Sittemmin tämä astalo on muuttunut käsitteelliseksi."
Kylläpä mielenkiintoista.
Konkreettisesta asiasta päästy tähän, kun tulee yllättävä asia eteen.
Toinen varmaan mielenkiintoinen sana on "siunata". Meille uskoville tuttu käsite, mutta sillekin sanalle löytyy taustaa.
Siunaaminen on vanhassa suomen kielessä tarkoittanut:
tehdä leikkaamalla tai piirtämällä merkki puuhun tai kiveen kuljetun reitin varrella niin että merkkejä seuraamalla osaa takaisin tai perässä tulijat osaavat seurata.
Siitä voikin sitten alkaa pohtimaan, miten sanan merkitys on muuttunut ja miten se alkuperäinen tarkoitus liittyy siihen, miten nykyään ymmärrämme sen.
Muistaakseni kuulin saamenkielestä, että siellä on kymmeniä eri sanoja satamisesta. Kun meillä sanotaan, että sataa lunta, vettä, rakeita, räntää, niin yhdellä sanalla voidaan ilmaista, mitä sataa ja miten lujaa, onko kosteaa vai kuivaa sadetta ja taisi olla sateen suuntakin ilmaistu.
Saamelaiset on eläneet niin lähellä luontoa, että luonnonilmiöille on paljon sanoja. Ja maaston muodoille myös, tuntureita tarkoittaviakin sanoja on vaikka kuinka paljon kertomassa tarkoin, minkälainen tunturi on.
Jos tänään saisi korjattua veroilmoitusta, niin voisi taas huokaista helpotuksesta siinäkin asiassa. ::)
Tänään luin Hesarista jutun banaanibisneksestä. Pisti taas ajattelemaan, että kristityn velvollisuutena olisi päivittäisostoksissakin tehdä valintoja sen mukaan, ettei ole ylläpitämässä ja kannattamassa riistokauppaa.
Ostaa mieluummin reilua kauppaa vaikka köyhänä olisi kiusauksena ottaa sitä halvinta, mutta ajatella, että se banaaninviljelijä on kuitenkin vieläkin köyhempi.
Artikkelissa sanottiin:
"Totuus on silti, ettei perusbanaanista jää pienviljelijän tai plantaasien työntekijöiden käteen juuri mitään. Ei ainakaan riittävästi säälliseen toimeentuloon."
Hesarin juttu kokonaisuudessaan löytyy täältä: http://www.hs.fi/talous/art-2000005125914.html
Monilla lapsiperheillä ja monella muullakin rahaa niin niukasti, että kaikki täytyy ostaa halvimman mukaan. Mun mielestä nykyään on hyvä, että kirppareilta saa esim hyviä lasten vaatteita edullisesti, ennen ei saanut. Reilun kaupan tuotteita ei joka paikassa ole myytävänä ja ite käyn yleensä kerran viikossa kaupassa ja ostan, mitä tarvitsen. En hyppää monessa kaupassa. Mies sitten käy hakemassa täydennystä. Reilun kaupan ruusuja olen ostanut, kun niitä on ollut saatavilla.
Ei meidänkään perheessä rahalla juhlita ja totta se on, että silloin ei aina voi sitä eettisintä vaihtoehtoa valita, mutta ainakin joskus ja silloin kun pystyy niin yritän.
Olen vaan kokenut viime aikoina Jumalan puhuvan, että hänen seuraajiensa pitäisi enemmän kiinnittää huomiota ihmisoikeuskysymyksiin.
:) "Olen vaan kokenut viime aikoina Jumalan puhuvan, että hänen seuraajiensa pitäisi enemmän kiinnittää huomiota ihmisoikeuskysymyksiin." Sanoit Matilda näin. Juuri tälläistä on Jumalan seurakuntaruumissa. Herra antaa yhden asian yhden ihmisen sydämelle ja toiselle toisen ja myös samalla tapaa lahjat ja niin seurakuntaruumissa ei pitäisi keneltäkään puuttua mitään.
Postasinkin juuri tänä aamuna omaan blogiini kirjoituksen "Pimeyden sydämessä" ihmisoikeusaiheesta. Kirjoituksen idea tuli sillä tavalla, että kirjastossa näin hyllyssä yhden kirjan, ja mielessäni arpoessani otanko sen luettavaksi vai en koin vahvasti, että Jumala sanoi että tästä kirjasta kirjoitat sitten blogiin jutun. Otin kirjan ja luin sen ja aihe todella täräytti. Tilasin sitten kirjastosta etälainana siihen aiheeseen liittyvän toisen kirjan ja niistä kahdesta sitten todellakin kirjoitin blogijutun.
Kyllä tuo banaaniasia on minuakin puhuttanut,mistä Matilda kirjoitit.
Olishan banaaniviljelijöiden saatava työstään toimeentulo.
Näyttää siltä,että ongelma on tulossa myös suomalaisille viljelijöille.
Viime aikojen uutisissa on kerrottu, että moni viljelijä on joutunut lopettamaan kokonaan tilansa.
Ja vielä olen miettinyt, miten meidän tulee tukea lähellämme eläviä, että he saisivat jokapäiväisen leivän.
Onhan täällä Suomessakin jo olemassa halpatyömarkkinat, jossa olematonta korvausta vastaan teetätetään ihmisillä töitä ja usein hyvin raskaita töitä. Ne, jotka eivät itse ole siihen kurimukseen ajautuneet, eivät useinkaan tunnista tilanteen ja kaksien työmarkkinoiden olemassaoloa. Ihminen huonosti näkee vääryyttä siellä, missä se ei omalle kohdalle osu.
Minusta kristityn kypsyydestä (ja jopa profetaalisesta näkökyvystä) kertoo se, että kykenee näkemään toisten ihmisten ahdingon silloinkin, kun se on aivan omien elämänpuitteiden ja kokemusten ulkopuolella eikä sokaistu siihen harhakuvaan, että kun minulla on asiat hyvin, niin mikäs hätä muillakaan muka olisi.
Moni suosii lähiruokaa siksi, että rakentaa sillä tavalla työllisyyttä lähellä.Jer. 29:7
Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.
Mies soitti mökiltä, että Sunny-pentu katsoo niin himoiten ruokalautasta, kun syövät siellä, että onkohan aamuruoka antamatta. Laitan aina valmiiksi illalla aamuruuan eri astiaan, kun toiset koirat eivät saa aamuruokaa, niin pitää eri tilassa antaa. Olin jatellut, että mies antanut ruuan ja mies ajatellut, että minä olen antanut. Sunny-parka :-[ Onneksi oli yksi rasiallinen pennun ruokaa mökillä, niin sai pikkuinen aamupalansa.
Kun meillä oli Paavo-koira, niin onnistui ketkuttamaan ylimääräisen ruuan muutaman kerran. Yksi pojistamme oli silloin mökillä ja antanut hänelle ruuan, niin tuli mun luokse...laittoi isot tassut mun olkapäälle ja keikutti päätä. Ajattelin, että mitä yrittää sanoa ja sitten hoksasin, ruoka oli antamatta. Niin sai iso poika ylimääräisen ruuan.
Elämä on ihanaa, jos sen oikein oivaltaa, sanoo Gloria ja tänään vielä agitreenit ;)
tuollaista rentoa luottamuksellista elämäntapaa tarvitsemme ihmisetkin.
Tänään on kevätpäiväntasaus.
Wikipediassa sanotaan siitä näin:
"Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle. Syynä on Maan kiertoliike Auringon ympäri: ennen kevätpäiväntasausta pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä poispäin Auringosta, kevättasauksen jälkeen taas kohti aurinkoa. Kevätpäiväntasauksen aikoihin yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla osapuilleen yhtä pitkät.
Suomen Lähetysseura on vuodesta 1992 viettänyt Tasaus-päivää kevät- ja syyspäiväntasauspäivänä. Tasaus-päivänä muistutetaan globaalin hyvinvoinnin jakautumisesta epätasaisesti."
Tänään sain kolme kassillista ilmaista ruokaa. :) Täällä on sellainen yhdistys, joka hakee kaupoista ylijäänyttä ruokatavaraa ja jakaa niitä vähävaraisille. Tuovat ihan kotiovelle autolla ettei tarvitse mihinkään leipäjonoon mennä seisoskelemaan ja siitä saa sitten auton takaluukusta valita, mitä haluaa ottaa.
Se on iso apu, kun saa ruokalaskua tällä tavalla pienemmäksi.
Täällä on samanlaista systeemiä. Yhdistys vie ruokia tarvitseville. Nykyään taitaa olla useampiakin kuin yksi. Hyvä asia, ettei mene haaskiin. Markus8:19 kun jaoin ne viisi leipää viidelletuhannelle ihmiselle, kuinka monta täyttä korillista te keräsitte palasia?" "Kaksitoista", he vastasivat.
20 "Entä kun jaoin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle? Kuinka monta koria te silloin keräsitte täyteen palasia?" He vastasivat: "Seitsemän