Tervetuloa kristilliselle keskustelufoorumille.

Valo Golgatan kajastaa..

Sinun talttasi veistoon, Herra,

tahdon taipua nöyrtyen,

vaikka taakka matkaani painaa

suo rohkeus, uskallus.

On kuormani kevyt kuin höyhen,

kun tietäsi muistelen.

Sinä, Jeesus, nöyränä kuljit

itse kannoit sä ristinpuun.

Ristinpuussa synnitön riipuit

siihen syntimme naulattiin.

Kiitos, Jeesus, kun armahdit meidät.

Ylösnousemus lahjaasi on.

Saamme tähyillä yli rajan

Ylösnoussutta ylistää,

silloin askel ei liikaa paina

valo Golgatan kajastaa.

Toisenlainen paasto.

"Miksi sinä et huomaa, kuinka

me paastoamme?

Etkö näe kuinka me kuritamme

itseämme?"

Toisenlaista paastoa Herra odottaa

omiltaan, toivoo, että näkisimme

lähimmäisissä hänen kätensä jäljen

ja huomasimme särkyneen tuskan.

Puhalletaan pölyt

ja avataan Kirja,

joka johtaa elämän ahtaudesta

avaraan toivoon.

Kirjan lehdillä profeetta ohjaa

sellaiselle paaston tielle,

joka kantaa rukoukset taivaaseen.

Kun irrotamme syyttömän kahleet

jaamme osan leivästämme

ja autamme eri tavoin,

omatkin haavamme umpeutuvat.

Vanhurskaus kulkee edellä,

suojanamme on kirkkauden Herra.

Avatun kirjan äärellä

mieli hiljenee

ja sunnuntain rauhaan pilkahtaa

ikuisuuden valo.

KIITOS. Tähän turvaan on hyvä kätkeytyä.

Pysähdyn
hengitän syvään,
kuuntelen hiljaisuutta.
Tietoisuus avaa maisemaan
Luojan luoman kauneuden,
hyvyyden monet kasvot,
kiitollisuuden kuljetusta tiestä
matkalla valoon.

Uskomattomia

timantin kiteitä liikkuu

pienen ihmisen mielessä.

On aivan tavallinen

lapsiperheen iltapäivä.

Pieni koululainen yllättää

pohdinnallaan:

"Uskovatko nuo uskovaiset

itsekään, että kadotus on olemassa,

kun sinne on niin paljon ihmisiä menossa

eikä kukaan tee mitään."

Tarina on tosi ja

koskettaa sydämen pohjaan asti.

Mitä me voisimme tehdä..

mitä minä voisin tehdä

asian korjaamiseksi,

että uskoni näkyisi muutenkin

kuin kirkossa käymisessä..

Rakas Jeesus

avaa sydämeni ja silmäni

näkemään tämän pelottavan

maailmanajan tarpeet.

Tee meistä joukko-osasto

taivaaseen johtavaan armeijaasi.

Varusteethan ovat jo valmiina.

Annathan rohkeuden

ja alttiin mielen

lähteä liikkeelle.

Kaikkia kutsutaan kotiin.

Uskallanko antaa

ajatukselle tilaa,

totutella tulevaan.

On paljon tahroja,

louhikkoja mielen tiheikössä.

Kaikkia kutsutaan.

Rohkaistaan toisiamme,

tartutaan taivaalliseen toivoon,

ristin sanomaan.

Olemme

kuin ympäröivä luonto,

joka riisuu itsestään kaiken värin

ja ylimääräisen kuorrutuksen.

Jäljelle jää

paljaaksi riisuttu ydin

ja uuden kevään,

ylösnousemuksen odotus.

Kuohuntaa kaikkialla.

Sinun kämmenesi suo levon.

Se käsi ojentaa

kultareunaisen kutsun

kun aika on.

Varmoin askelin

uuteen vuoteen,

vahvana uskossa

mitä sitten kohtaankin.

Mikä unelma,

kun epävarmoin askelin,

Tuomaan kaltainen usko sydämessä

kuljen tietäni.

Onko kaikki voimassa

mitä on kirjoitettu..

Onko minunkin velkani maksettu..

Kelpaanko tällaisena..

Olenko oikeutettu anomaan

Pyhän Hengen

vahvistamaa uskoa..

Jeesus,

lennätä taivaasta kyyhkynen

kertomaan omalla äänelläsi:Tämä on minun rakas tyttäreni/poikani,

johon minä olen mieltynyt.

Puhdista ja paranna.

Vahvista lastesi askeleet.

Ikuisuuden rannikko.

Laivamme keinahtelee

armon laineilla.

Ei hätää,

vaikka myrskyää,

karikon kärki raapaisee pohjaa

ja kauhun tunteet pyrkivät pintaan.

Ei hätää,

vaikka laivamme karahtaa kiville.

Herran turviin paenneilla

on täysi suoja.

Pelastus on varmistettu,

toivo vahvistettu valalla.

Toivo ulottuu

väliverhon toiselle puolelle,

jossa Jeesus asuu.

Hän vetää luoksensa

karille ajautuneen purtemme

ja ankkuroi sen ikuisuuden

rannikolle,

lupausten kivipaasiin.

Matkamme yllä on rukousten

poutapilvet

ja suojelusenkelten saatto.