Tervetuloa kristilliselle keskustelufoorumille.

Ei aavistustakaan ketä tai edes mitä puoluetta äänestäisi. Postiluukusta tunkee vaalimainoksia ja torilla on vaalikojuja, joissa olen käynyt juttelemassa ehdokkaiden kanssa, mutta selvyyttä ei ole tullut.
Ei nyt ihan arpomallakaan viitsisi äänestää, joten joku peruste pitäisi keksiä, millä valinnan tekisi. Lehdessä oli joku päivä sitten yhden ehdokkaan tosi hyvä mielipidepalstakirjoitus itselleni tärkeästä asiasta, mutta lehti on jo hävitettynä enkä enää muista, minkä niminen se ehdokas oli. 

Leena sanoo: "Profeetan julistus oli ehdollinen. Jos kaupunki ei tee parannusta pahoista teoistaan, kaupunkia rangaistaan."

Minun näkemykseni pointti on siinä, että sanatarkasti Raamatussa julistus menee näin. Ensin Jumalan puhe Joonaalle: "Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen."
Uudelleen kala-episodin jälkeen: "Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun."
Sitten Joonaan julistus Niinivessä: "Vielä neljäkymmentä päivää ja Niinive hävitetään."

Tottahan tietysti on, että näiden Raamattuun säilöttyjen repliikkien lisäksi ehkä sanottiin muutakin, mutta se menee sitten arvailun puolelle. Se ei enää ole Raamatusta.

Saattaa olla, että Jumalalla oli alunperin suunnitelmana säästää kaupunki jos siellä tehtäisiin parannusta, mutta sanoiko Jumala tai Joona sitä ääneen etukäteen, sitä ei Raamatussa sanota. Voi olla, että sanottiin, voi olla että ei.

Jokatapauksessa, jos Joonan profetia, jonka hän Niiniveen kaduilla julisti, oli pelkästään se, mikä Raamatussa kerrotaan, hän oli todella pulassa, kun luvattua hävitystä ei tapahtunutkaan. Ei ihme että siinä alkoi kuolemaa itselleen toivoa. Maine ja profeetan ura parhaimmassakin tapauksessa mennyttä, pahimmassa tapauksessa kivitetyksi joutuminen.

Joonaan reaktio tuntuu aika oudolta, jos oletetaan, että vaihtoehtoina oli odottamassakin parannuksentekoa ja tuomion peruutusta. Joonan saarnahan oli ennennäkemätön menestys. Jokainen evankelistahan olisi ihastuksissaan noin mahtavasta onnistumisesta. Joonanhan olisi pitänyt olla ylpeydestä polleana kun koko kaupunki oli noin auliisti hänen antamiaan ohjeita parannuksenteosta noudattanut.
Eli joku siinä meni pahasti pieleen, koska Joona on risiinin alla toivottamassa itselleen kuolemaa. Eivät ihmiset kovin kevyistä syistä manan majoille ole itseään tunkemassa.

Minun mielestäni Joonan tarinan opetus on siinä, että profeetan virassa on oltava niin Jumalaan hukkuneena, että väärinymmärretyksi tuleminen ja oma tuhoutuminen ovat vähemmän tärkeitä kuin Jumalan miellyttäminen.

"Winter is coming"

Lumi peittää taas maan ja lisää ryöppyää taivaalta.

Joonan "kiukuttelua" ei pitäisi tässä vähätellä. Mooseksen laki kun käski tappamaan profeetan, jonka profetia ei toteutunut (5Moos 18:20-22). Jumalan kaupunginarmahtamispäätöksen takia Joonan omat tulevaisuudennäkymät kävivät siis aika uhkaaviksi.

Jokin aika sitten tuli televisiosta ruoka-matkailuohjelma, jossa näytettiin vanhoja perinnäistapoja.

Siinä oli miehiä, jotka näyttivät miten paimenet ennen vanhaan käyttivät sauvaa vuorenrinteeltä laskeutumiseen. Sauva lyötiin rinteessä alempana olevaan kivenkoloon ja sitten paimen hyppäsi sauvasta pidellen alaspäin. Se on kuulemma nopeampi ja turvallisempi tapa, vaikka hurjalta näyttääkin jyrkkää ja louhikkoista rinnettä laskeutua kuin kiipeämällä. Pitää tietysti osata, ei kannata äkkinäisen yrittää.

Tuli mieleen, että näinköhän Raamatun paimenetkin Mooses ja Daavid ja muut käyttivät sauvaansa vuorta alas tullessaan.

"...hän on minun pelastukseni..."

Hepreaksi pelastus = Jeshua (ישוע) = Jeesus!

Olen miettinyt tuota risiinikasvia, mikähän se alkukielellä ja sen ajan merkityksellä on ollut. Kasvien nimet kun monissakin kielissä ovat aikojen saatossa vaihtaneet merkityksiään eikä sitten voi aina varmasti tietää, mitä sillä alunperin tarkoitettiin. Jos kyseessä on sama (Ricinus communis) risiinikasvi, miksi se nykysuomenkielessä ymmärretään, niin se antaa kyllä ihan uusia ulottuvuuksia Joonan tarinaan.

Risiinikasvi kun on maailman myrkyllisin kasvi. 6000 kertaa syanidia myrkyllisempi ja 1200 kertaa kalkkarokäärmettä myrkyllisempi!!!

Tulee mieleen sekin ajatus, että siksikö Joona iloitsi niin risiinikasvista. Luuliko hän, että Jumala toimitti tehokkaan myrkyn hänen ulottuvilleen siksi, että Joona käyttäisi sitä itseensä, eli sillä tavalla "päästämään hänet mielipahastaan".
Joonallahan on tässä aika itsetuhoisia ajatuksia: "...Herra ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä." (Joona 4:3).

Mutta Jumala toimitti risiinikasvin kuivumaan ja osoitti näin, ettei tämä Joonaan suunnittelema oman käden tie ollut tarpeellinen.

Sain juuri luettua niin hyvän kirjan, että pitää suositella muillekin.

John Ortberg: Kuka tuo mies on?

Yksi parhaista lukemistani Jeesuksesta kertovista tieto/opetus kirjoista. Reipashenkisesti kirjoitettu, älykkäitä huomioita, hyvää historian ja kulttuurin tuntemusta josta lähteviä yllättäviäkin näkökulmia Jeesuksen toimintoihin ja vertauksiin.

Suorastaan riemastuttava on selostus yksistä kaikkien aikojen kiusallisimmista päivälliskutsuista, joissa Jeesus huomattavan fariseuksen vieraana osoittautuu hyvinkin ärsyttäväksi seuralaiseksi aloittaessaan tarkoituksellisesi kiistelyn peräti neljä kertaa peräkkäin.

Ainakin minut tämä kirja arvostamaan Jeesuksen persoonaa entistä enemmän.

Laitan tähän pääsiäisen lähestymisen kunniaksi kirjasta katkelman, jossa käsitellään pääsiäisen tapahtumia:

”"Kun Jeesus oli (Getsemanen) puutarhassa, hänellä oli vielä monia vaihtoehtoja. Hän voisi taistella seloottien tavoin. Hän oli nuori. Hän oli karismaattinen. Väkijoukot seuraisivat häntä kuolemaan asti. Hän voisi tehdä niin.
Hän voisi vetäytyä essealaisten tavoin. Hän voisi mennä autiomaahan ja panna alulle pienen, turvallisen yhteisön. Monet seuraisivat häntä.
Hän voisi tehdä yhteistyötä ylipappien kanssa. Kuvittele, millaista uudistusta Jeesus saisi aikaan, jos hän käyttäisi temppeliä esiintymislavana opettaessaan.
Hän voisi yrittää päästä sopimukseen Pilatuksen kanssa. Kuvittele Rooman valtakuntaan vaikuttamista sisältäpäin. Mitä se saisi aikaan maailmassa?
Hän voisi pyytää Jumalaansa vapauttamaan hänet. Hän voisi pyytää avukseen legioonittain enkeleitä. Ehkä yksi lisäihme saisi kaikki hänen puolelleen.
Hän ei tehnyt mitään tuollaista."”

Meillä oli kerran tosi omituinen asumistilanne. Olimme vuokranneet halvalla tuttaviltamme syrjäseutupaikasta vanhan röttelöomakotitalon (ei ollut muuta lämmitystä kuin yksi kamina ja vessanpönttöön piti ämpärillä vettä kaataa). Talon oikeat omistajat olivat muuttaneet Aasiaan ja lähettämissään kirjeissä vakuuttivat pysyvänsäkin siellä. Yllätys olikin sitten melkoinen kun eräänä päivänä pihaan ajoi auto ja sieltä nousi matkalaukkujen kanssa aasialainen nainen ja mies, joka kertoi olevansa talon omistaja, ja että he nyt olivat saaneet tarpeekseen Aasiasta ja palanneet takaisin. Sen enempää selittelemättä he kantoivat laukkunsa sisään ja asettuivat yläkerran huoneisiin asumaan.

Siinä sitten jokusen viikon elelimme yhteiskommuunissa me alakerrassa ja he yläkerrassa nukkuen omituisessa tilanteessa, jossa isäntäväkemme oli meidän alivuokralaisinamme. Hauskasti se järjestely kuitenkin meni. Olivat mukavaa väkeä. Nainen teki hyvä aasialaisia ruokia, joita yhdessä syötiin ja mies kertoi mielenkiintoisia juttuja itämailla elämisestä. Nainen oli jonkinlainen puolikristitty, ei ollut kielivaikeuksien takia ihan kaikkea kristinuskosta oikein ymmärtänyt ja yhdessä kävimme joskus seurakunnan tilaisuuksissa, milloin siellä oli  englanninkielistä ohjelmaa.

Lähdimme siitä kuitenkin heti kun mahdollista. Eihän sillä tavalla pitempään voinut jatkaa. Olisimme kyllä lähteneet muutenkin, kun ei kunnon lämmitystäkään ollut. En ymmärrä, miten tämä isäntäväki siellä talven tarkeni.

Tervetuloa keskustelemaan, Sonja ja kiva, että olemme saaneet aikaan mielenkiintoisia kirjoituksia. 
Minun mielestäni Raamattua onkin parasta lukea ihan omin päin itsekseen. Toisten ohjauksesta ja tulkinnoista tulee tietysti ottaa inspiraatiota ja ideoita, kun eihän kaikkea itse yksinään kuitenkaan tule oivallettua, mutta ettei niin kuin heitä hengellisyyttään pelkästään ja kokonaan muiden varaan vaan tutkii asioita itse.

Minunkin kirjoitukseni sitten ovat vain minun tulkintoja ja mielipiteitä, eivät välttämättä mitään lopullisia totuuksia. Materiaalia, josta voi jokainen itse ruveta pohtimaan asioita ja saamaan ideoita. Toiveeni olisi, jos kirjoitukseni innostaisivat lukijoita enemmän tutkimaan ja ajattelemaan, mitä siellä Raamatussa oikeasti sanotaan ja tekemään siitä sitten (Jumalalta ohjauksessa, eikä missään tapauksesa minuun sokeasti uskoen) omia johtopäätöksiä.

Täältä Vantaalta vähän pitkä matka sinne, mutta olen hengessä mukana ja toivotan siunattua tilaisuutta niille, jotka paikalle pääsevät. 

Totta, siinä on koko ajan haastettava itseään, rohkeneeko valita sellaista luettavaa, joka saattaa muuttaa ajattelutapaa vai vain sellaista joka ainoastaan vahvistaa olemassaolevia uskomuksia.

Eilen tuli telkkarista dokumenttiohjelma, kuinka natsit yrittivät herättää henkiin sukupuuuttoon kuollutta alkuhärkää germaanisten metsästäjäurhojen riistaksi. Eihän se hanke onnistunut.

Tuli mieleen, että tämä alkuhärkä on varmaan sama eläin, joka Raamatussa tunnetaan villihärän nimellä. Alkuhärkä eli niinä aikoina myös raamatunmaissa, joten se on hyvin todennnäköistä. Joten informaatio tästä eläimestä elävöittänee raamatunlukua ja on siksi mielenkiintoista.

Alkuhärkä on siis nykyään sukupuuttoon kuollut, vimeinen eläin kuoli Puolassa niinkin myöhään kuin 1627, joten melkein pääsimme näkemään sen.
Tämä eläin oli hurja, kaukana nykynavetoiden kesylehmistä. Säkäkorkeus saattoi yletä kahteen metriin, painoa olla tonnin verran ja sarvet yli metrin pituiset. Luonteeltaan se oli äkkipikainen, hyökkäävä ja ihmisellekin hengenvaarallinen.

Villihärkä löytyy Raamatusta näistä kohdista:

Job 39:
12. Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
13. Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
14. Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
15. Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?

Psalmi 29:6 Libanon hyppii niin kuin vasikka, Hermon kuin nuori villihärkä.

5Moos 33:17. (Joosefista) Uljas on hänen härkiensä esikoinen, sen sarvet ovat kuin villihärän sarvet; niillä se puskee kumoon kansat, kaikki tyynni maan ääriin saakka. Sellaisia ovat Efraimin kymmenet tuhannet, sellaisia Manassen tuhannet."

Psalmi 92:11. Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet...

Ehkä kiinnostaisi Martan ja Marian tarinasta lukea pohdittavaksi perinteisestämme poikkeava (vanhempi) tulkinta?

Tarinan kun voi lukea toisinkin. Toisenlaista näkökulmaa tähän kohtaukseen herättää esimerkiksi Kenneth E. Bailey kirjassaan Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin. Kun tapahtuma siirretään takaisin sen todelliseen paikkaan ja -aikaan, sen aikaiseen käyttäytymiskoodistoon, asennemaailmaan ja Jumalan lain tulkintaan, esiintyy tarina huomattavasti dramaattisempana, kuin on ollut tapana selittää.

Olen kirjoittanut tämän toisenlaisen (vanhemman tulkinnan) tänne:


http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/08/betanialainen-skandaali.html

Minä olen kokenut yhteyttä enemmän niihin sivummalle jääviin henkilöihin. Niin kuin vaikka Abrahamin poikaan Ismaeliin. Siitä kirjoitin pitkän jutun blogiini, en sitä käy tähän kopioimaan vaan laitan linkin, mistä käydä katsomassa syyt ismaelsamaistumiseeni:

http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/10/kutsu-minua-ismaeliksi.html