Tervetuloa kristilliselle keskustelufoorumille.

Kiitos Jumalalle,  korkeimmalle,  poikamme elämän asioiden ohjauksesta. Kiitos, että siunasit aikoinaan avioliittoamme omalla lapsella, ainoalla ja meille parhaalla pojalla, joka onnyt  jo aikuinen nuori mies.
Kiitos, että johdatat poikaamme itsenäistymisen tiellä. Olet kuullut meidän kaikkien toiveemme ja äidin rukoukseni. Kiitos Herra.

Hei vaan!

Pääsiäinen lähestyy, olen vähän siivoillut paikkoja, en silti mitään suursiivousta tee. Toivottavasti olisi hyviä ulkoiluilmoja pitkinä pyhinä.
Pääsiäinen on hiljentymisen aikaa, myös iloista yhdessä olemisen aikaa.
Oikein hyvää ja siunattua Pääsiäisen aikaa minunkin puolestani kaikille.

Kevään hento vihreys ja auringon paiste, tuulen suhina, lintujen viserrys, niistä iloitsen joka vuosi. Kesäkin on ihan mukava mutta hirveistä helteistä en välitä.
Syksyn tullen "herään henkiin", raikas syysilma ja kauniit värit luonnossa ovat kuin minua varten tehdyt. En kärsi kaamosmasennuksesta, pimenevät illat tuovat aikaa rauhoittumiselle ja käsitöille.

On hyvinkin monta Raamatun kohtaa, jotka ovat tuntuneet puhuttelevilta mutta tuossa Leena on laittanut yhden rakkaimmista eli Jes.43:1,5
Älä Pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.
Tämä kohta oli ensimmäisiä minua koskettaneista. Olen tuntenut jonkinlaista kelpaamattomuutta, riittämättömyyttä ja olen helposti huolta kantava, ikäänkuin turvatonta oloa tuntenut, vaikka en ole yksin ollut.
Uskoon tuleminen on tuonut sellaista turvaa ja rakkauden tunnetta minulle, ettei sitä voi verrata suoraan mihinkään mitä elämässä olen kokenut.

Minulla oli joskus puhelimessa talletettuna raamatun lauseita, kulkivat sillä tavalla mukana. Kun puhelin jossain vaiheessa vaihtui, jäi laittamatta mitään mutta kyllä se hyvältä turvaa ja voimaa antavalta tuntuu, kun voi lukea milloin tahansa niitä lauseita.
Taidan taas laittaa puhelimeen tai lapulle, kun sopiva kohta osuu kohdalle.

Meillä ei ole koiraa, joka pakottaisi lenkille, pitää vaan itseään koittaa patistella liikkumaan. Sitten kun on käynyt lenkin, tulee niin hyvä tunne, että tuli lähteneeksi.
Kaksi poikakissaa sisällä loikoilevat ja käyvät parvekkeella haistelemassa tuulta.

Tänään täällä meilläpäin tuulee hyvin kylmästi, onneksi aurinko vähän lämmittää

Aion minäkin käydä äänestämässä ennakkoon, se on huoletonta.

Mairen kirjoitus olikin tullut ennenkuin minä kerkesin lähettää oman

Kiitos, kiva kun on tällainen keskustelupaikka
Olen nyt muutaman vuoden verran tutkinut ja lueskellut raamattua, onhan se ollut hyllyssä jo kauan, kun on vihkiraamattumme. Elämän vuosien varrella otin monesti raamatun esiin ja ajattelin lukea, selailin mutta tuntui etten saa mitään tolkkua ja innostukseni lopahti. Ei ollut oikea aika silloin.
Vasta nyt viime vuosina, kun löysin uskon ja pyysin Jumalaa avaamaan minulle raamatun sanaa, se onkin paljon selvempää luettavaa kuin joskus kokeiluhetkinä kauan sitten.

Erilaisia asumismuotoja on tullut kokeiltua vuosien ja vuosikymmenten varrella. Olen kotoisin maaseudulta, muutin melko nuorena pikkukaupunkiin, jossa yhä asun. Käyntipaikkoja on maalla edelleen ja kesäisin liikumme tutuissa paikoissa paljonkin. Kotipaikkani on ns.jakamaton pesä eli yhteiskäytössä veljieni perheiden kanssa kesäisin.
Pitkän avioliittomme aikana olemme asuneet kerrostalossa, rivitalossa, pienessä ja sittemmin suuremmassa omakotitalossa ja taas on palattu kerrostaloon. Palvelut on lähellä mutta joskus tuntuu, että haluaisin asua maaseudulla jossain mummonmökissä, omassa rauhassa. Emme vielä ole niin vanhoja ja raihnaisia etteikö pihatöistä jollain tavalla selviytyisi mutta taidamme kuitenkin nauttia huolettomasta asumisesta.

Hyvin mielenkiintoinen näkökulma Martasta ja Mariasta blogissasi, Matilda. Tämä on minulle aivan uudenlaista kokemusta ja avartavaa. Olen raamattua lukenut jonkin verran ihan omin päin, en ole saanut mitään ohjausta raamatun lukemiseen tai sen tulkintaan. Teillä on täällä kiintoisia aiheita ja mielipiteitä ja kirjoituksia kaikesta, mikä kiinnostaa.

Mieleeni on jäänyt raamatusta Jeesuksen vierailu kahden sisaruksen, Martan ja Marian kotona. Maria istui Jeesuksen jalkojen juureen kuuntelemaan hänen puhettaan mutta Martta puuhasi monissa toimissaan, sanoi Jeesukselle "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksin palvelemaan? Sano hänelle, että hän auttaisi minua." Herra vastasi "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän tai yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."
Löysin itseäni Martasta, joka hätäili ja uuvutti itseään kaikenlaisessa tekemisessä niin, ettei jäänyt aikaa pysähtyä ja kuunnella sisintään, miettiä mikä todella on tärkeää. Kun olen löytänyt uskon elämääni, arvojärjestys on toisenlainen, kiitos Jeesukselle.

Se tuntuu aina yhtä suurelta ilolta ja riemulta, kun saa Herran eteen kantaa kiitoksensa. Aina on myös paikka minne tuoda huolensa ja kysymyksensä.

Täällä yksi uusi "lammas", joka löysi polun tänne laumaan kirjoittelemaan  Olen samaa mieltä siitä, että turvassa ja tallessa pysymme Isän johdatuksessa.