Otsikossa on virhe. Väitän että vapaa tahto ja fatalismi eivät ole toisiaan poissulkevia eivätkä vastakkaisia asioita. Otetaan baariesimerkki:
Päätän lähteä baariin. Mitä tapahtui?
Ajattelin että olisi mukava lähteä baariin. Jos lähdetään siitä, että ei olemassa itsenäistä eli riippumatonta toimijaa nimeltä "minä", joka on kokemusteni kokija ja ajatusteni ajattelija, päätös vaan ilmestyi päähäni. Mutta päätinkö päättää lähteä baariin? Jos päätin, päätinkö sitä ennen päättää niin? Ja niin edelleen taaksepäin, jokainen päätös edellyttää sitä edeltävää päätöstä. Koska näin ei voi jatkua loputtomiin, jossain vaiheessa taaksepäin mennessä täytyy tulla vastaan päätös joka "vain tapahtuu". Kaikkien päätösten äiti.
Olemme vapaita toimimaan, koska päätökset vain tapahtuvat meissä. Muussa tapauksessa halvaantuisimme, emmekä pystyisi toimimaan. Koska jotain kuitenkin tapahtuu, tämä on minusta todiste fatalismin puolesta. Mutta siltikin, juuri tämä että "kaikki vaan tapahtuu" tekee meistä vapaita. Jotain tapahtuu koska olemme vapaita olemaan sitä mitä olemme, vapaita tulemaan siksi miksi tulemme. Katson televisiosta jalkapalloa koska tykkään siitä, ja toisaalta en voi valita sitä mistä tykkään. Jotkut ei vaan tykkää sipulistakaan. Ja ovat vapaita samaan aikaan, samaan aikaan sidottuja sanoessaan näin. Kahtiajako on keinotekoinen.
En ole vapaa heittämään kiekkoa, moukaria ja keihästä samaan aikaan. Ainakaan MM-tasolla. Voin tahtoa keskenään ristiriitaisia asioita, mutta ne eivät toteudu, vaan aiheuttavat vaan turhautumista ja pettymistä. Mutta minulla on aina vapaus olla sitä mitä olen, toteuttaa sitä miksi tulen.
Näitä vapaa tahto-ketjuja on varmaan ollut jo useita, mutta kun tämä aihe tuli tänään esiin, niin kirjoitinpa jotain.
Päätän lähteä baariin. Mitä tapahtui?
Ajattelin että olisi mukava lähteä baariin. Jos lähdetään siitä, että ei olemassa itsenäistä eli riippumatonta toimijaa nimeltä "minä", joka on kokemusteni kokija ja ajatusteni ajattelija, päätös vaan ilmestyi päähäni. Mutta päätinkö päättää lähteä baariin? Jos päätin, päätinkö sitä ennen päättää niin? Ja niin edelleen taaksepäin, jokainen päätös edellyttää sitä edeltävää päätöstä. Koska näin ei voi jatkua loputtomiin, jossain vaiheessa taaksepäin mennessä täytyy tulla vastaan päätös joka "vain tapahtuu". Kaikkien päätösten äiti.
Olemme vapaita toimimaan, koska päätökset vain tapahtuvat meissä. Muussa tapauksessa halvaantuisimme, emmekä pystyisi toimimaan. Koska jotain kuitenkin tapahtuu, tämä on minusta todiste fatalismin puolesta. Mutta siltikin, juuri tämä että "kaikki vaan tapahtuu" tekee meistä vapaita. Jotain tapahtuu koska olemme vapaita olemaan sitä mitä olemme, vapaita tulemaan siksi miksi tulemme. Katson televisiosta jalkapalloa koska tykkään siitä, ja toisaalta en voi valita sitä mistä tykkään. Jotkut ei vaan tykkää sipulistakaan. Ja ovat vapaita samaan aikaan, samaan aikaan sidottuja sanoessaan näin. Kahtiajako on keinotekoinen.
En ole vapaa heittämään kiekkoa, moukaria ja keihästä samaan aikaan. Ainakaan MM-tasolla. Voin tahtoa keskenään ristiriitaisia asioita, mutta ne eivät toteudu, vaan aiheuttavat vaan turhautumista ja pettymistä. Mutta minulla on aina vapaus olla sitä mitä olen, toteuttaa sitä miksi tulen.
Näitä vapaa tahto-ketjuja on varmaan ollut jo useita, mutta kun tämä aihe tuli tänään esiin, niin kirjoitinpa jotain.