Tervetuloa kristilliselle keskustelufoorumille.

Luin jostain pohdintaa elämän tarkoituksesta ja kuolemasta: Jos ihminen vain katoaisi ja lakkaisi olemasta kuoleman jälkeen, mitä tarkoitusta ihmisen elämällä olisi? Mikä erottaisi hänet vaikka hyttysestä? Mitä häntä hyödyttäisi vaikka olisi eläessään kuinka merkittävä, tai vaikka olisi jälkeläisiä kuinka paljon jatkamassa hänen sukuaan? Miksi hänen kannattaisi noudattaa mitään moraalia; erottaa oikeaa väärästä? Mikään tästä ei häntä hyödyttäisi, koska häntä ei enää olisi.
Mikäli taas Jumala on olemassa ja ihminen on varta vasten luotu sellaiseksi kuin on, eikä vain sattuman muovaama luonnonoikku, hänen elämällään on tarkoitus päämääränään ikuinen elämä Jumalan yhteydessä.Meidän valinnoillamme on todellista merkitystä.

Tämän aamun (pyhäinpäivän) Hesarissa oli kiinnostava artikkeli piispa Mari Parkkisesta, hänen elämästään ja ajatuksistaan.
Lainaan paria kohtaa: Yksilöllisyyden ylikorostuminen puistattaa Parkkista. Elämme minä-minä-aikaa, hän sanoo."Siihen sisältyy ajatus, että minä määrään elämästäni ja minä olen jotenkin koko elämäni herra. Mutta kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, viimeistään silloin tajuaa,että en se olekaan minä, joka kaikesta voi päättää."
Parkkinen sanoo, että kristinuskossa ja eri uskontoja ja hengellisiä perinteitä yhdistelevässä uushenkisyydessä on yksi hyvin perustava ero, ristin teologia. Käsite on peräisin Martti Lutherilta. Ajatus korostaa sitä, että Jumala on läsnä kaikenlaisessa yksinäisyydessä ja kärsimyksessä. Uushenkisyydessä yritetään koko ajan tehdä itsestä jotenkin parempaa versiota. "Kristinuskossa Jumala tulee alimpaankin kohtaan. Silloinkin, kun elämässä ei mene ihan kuin Strömsössä."

Tykkään valokuvata sekä oikealla kameralla että kännyllä, kännyä on helpompi kantaa mukana. Olen yrittänyt ladata tännekin kuvia, mutta usein en onnistu; jos olen ymmärtänyt oikein, liian isoja tiedostoja kännykuvissakin. Osaisiko joku kertoa mitä voisi tehdä?

Olen yrittänyt syksyllä tosissani kohottaa peruskuntoani, lenkkeillyt ja käynyt salilla. Tuli tauko kuumetaudin takia, sitten pääsin taas kuntoilemaan. Eilen taas yhtäkkiä voimat hiipuivat vain kaupassakäynnin takia, ja tänään on nenä tukossa ja voimaton olo. Eli taas menee lepäilyksi ties miten pitkäksi aikaa.

Lainaan lukemaani otetta David Pawsonin kirjasta vähän lyhennettynä:
Jos kadunkansalta kysyy millä perusteella he uskovat pääsevänsä taivaaseen, yhdeksän kymmenestä vastaa:"En ole koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa; olen pyrkinyt auttamaan lähimmäisiäni ja yrittänyt elää hyvää elämää".Väärä, kirouksen arvoista evankeliumia! Miten he ovat sen niin kutsutussa kristityssä maassa omaksuneet? He ovat saaneet sen seurakunnalta, uskontotunneilta ja pyhäkoulusta. Mikä tragedia! Sen mukaan kristitty on ihminen, joka pyrkii olemaan hyvä... koska väärä evankeliumi sallii ihmisen pitää ylpeytensä; niin yksinkertaista se on.Jos hän voi pelastaa itsensä hyvää tekemällä hän voi olla ylpeä. Ilmaisen armon evankeliumi sanoo ihmistä syntiseksi.Hänen on polvistuttava ja pyydettävä: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen", eikä se hivele hänen ylpeyttään.

Ilahduin tänään, kun huomasin, että mielisarjani tv:ssä on pitkästä aikaa saanut uuden kauden. Francon jälkeen - Alcantaran perhe on espanjalainen sarja, joka on ollut suosituimpia sarjoja Espanjassa monta vuotta. Kertoo tavallisesta monilapsisesta perheestä Madridissa. Henkilöt ovat tulleet ikäänkuin tuttaviksi vuosien varrella.

Herra siunaa tätä keskustelufoorumia, että saisi taas tuulta alleen! Anna myös uusien ihmisten löytää tänne pohtimaan tärkeitä kysymyksiä!

Kiitos Jeesus kaikesta hyvästä, mitä olen saanut kokea lasteni ja pienten lastenlasteni kautta! Kiitos siitä, että he ovat terveitä ja lapseni ovat löytäneet oman paikkansa maailmassa ja omat elämänkumppaninsa. Siunaa heidän parisuhteitaan!

Näinä päivinä on meistä varmasti moni miettinyt paljon Israelin maata ja kansaa kun uutiskuvat tulvivat pahoja tapahtumia ja kärsimystä. Mikä merkitys tänään on Jumalan lupauksille Israelille? Onko lupaukset tarkoitettu vain uskoville, vai myös Israelin maalle?
Room.11: 28-29: Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia,teidän tähtenne, mutta valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden.Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua.
Jeremia 31:37: Näin sanoo Herra:Yhtä vähän kuin voidaan mitata taivaan avaruus tai tutkia maan perustukset, yhtä mahdoton minun on hylätä Israelin jälkeläisiä edes kaiken sen jälkeen, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra.
Uskoisin, että meidän kuuluu siunata Israelin kansaa Jumalan omaisuuskansana ja rukoilla Herran hyvän tahdon tapahtuvan, vaikka sodan loppuminen tuntuukin tällä hetkellä mahdottomalta kaiken jälkeen.

Olen ollut jotenkin poikkeuksellisen ahdistunut viime viikkoina.Varmaan vaikuttaa maailmantilannekin, sairaudet ja monet pienet pettymykset omassa elämässä. Ajatukset kiertävät yhtä ja samaa kehää, eikä niistä tunnu pääsevän irti vaikka yrittää. Alkaa käpertyä liiaksi itsensä ympärille ja vältellä ihmisiä. Apua saisi ylhäältä kun osaisi ottaa vastaan.

Törmäsin sattumalta netissä sivustoon "Jumalansa näköinen seurakunta"; neljän luennon sarja, jossa puhutaan siitä, miten erilaisia olemme kaikki uskovina, kaikki omista lähtökohdistamme ja luonteistamme riippuen. Tärkeätä olisi ymmärtää toisiamme ja rakentaa yhdessä seurakuntaa. -Tekijänä on Kangasalla toimiva pastori Marko Sagulin, joka pitää netissä myös kysymyspalstaa. Ainakin itse löysin monta oivallusta itsestäni ja muista näistä luennoista.

Tulin surulliseksi aamulla kun luin lehteä. Oli pikahaastateltu yhdeksää ihmistä, joista kuusi kuului kirkkoon. Yksikään ei kertonut uskovansa Jumalaan. Tämä kuvaa varmaan tätä nykyistä aikaa, näin ne suhdeluvut varmaan menevät. Ei ihme, etteivät nuoret aikuiset enää koe mitään tarvetta uskoa kun ei "kukaan muukaan." Olen huolissani oman lähipiirini nuorista, ja tietysti muistakin laajemmalti. Avuton olo, kun ei voi oikein muuta tehdä kuin rukoilla. - Tietysti se onkin tärkeintä.
Siitä huolimatta hyvää ja rauhallista joulua kaikille teille lukijoille!

Kiitos Jeesus tästä kauniista kesästä ja kaikista kohtaamisista ihmisten kanssa koronankin keskellä! Suo, että emme pitäisi mitään itsestäänselvyytenä!

Ystäväni kärsii lapsen saamisen vaikeudesta. Hoitoja on jo tehty, mutta ei tunnu onnistuvan. Auta Herra tätä paria ja anna heille heidän toivomansa lapsi! Opeta myös tätä kautta, että kaikki on Jumalan kädessä!

Kesän kukkia

Alkukesällä on ollut pitkästä aikaa menoja ja pieniä juhliakin. Tämä on kuitenkin tuonut mukanaan stressiä, en osaa enää olla jännittämättä ihmisten ilmoilla. Osittain koronan vaikutusta? On tottunut olemaan pääasiassa kotioloissa. Menojen jälkeenkin on vaikea saada unta, pää on liian täynnä kaikkea ja ajatukset pyörivät siinä mitä on sanonut ja mitä muut ovat sanoneet.. Olenkohan tulossa erakoksi? Ei hyvä kehityskulku jos on mieluiten yksinään tai oman miehen kanssa.

Kiitos Jeesus, että sain vihdoin käteeni leikkausajan, jota olen odottanut viime kesästä asti. Menin katkaisemaan saman käden talvella, joten ensimmäinen aika siirtyi.

Surullista knoppitietoa suomalaisten maallistumisesta: Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan vuonna 2003 62% suomalaisista uskoi Jeesuksen ylösnousemukseen. Vuonna 2019 luku oli enää 32%. Suurin osa näistäkin oli ryhmissä yli 55- ja yli 70-vuotiaat. Katoavaa perinnettä siis, pakanakansaa olemme kovaa vauhtia.

Herra anna meille voimaa ja kärsivällisyyttä jaksaa näitä rajoituksia vielä nytkin! On ollut monella tapaa raskas talvi. Me kiitämme keväästä ja auringosta, jotka luovat toivoa.

Eilen tuli Yle Areenaan mielenkiintoinen sarja lyhyitä podcasteja nimeltään Sielun tietotoimisto. Käsittelee suomalaisia uskomuksia ja uususkontoja, esimerkiksi noituutta, satanismia, antroposofiaa ja kaikenlaisia harhaoppeja, jotka niin hyvin uppoavat nykyihmiseen. Valaisevaa, kun itse asian harrastajat kertovat miten ovat kyseiset opit löytäneet.
Perinteisellä kristinuskolla on paljon haastajia. Tunne vihollisesi!