Tervetuloa kristilliselle keskustelufoorumille.

Monet ihmiset sanovat elämänkerroissaan etteivät kadu mitään. Minä ainakin kadun, monta asiaa. Uskon löydettyänikin (ehkä jostain syystä juuri sen jälkeen) olen lyönyt päätäni seinään monta kertaa. Valinnut polkuja, joita ei olisi pitänyt valita, vaikka sain jopa varoituksiakin. Varmaan omasta kovapäisyydestäni johtuen olen joutunut tilanteisiin, joista on ollut vain huonoja ulospääsyjä. Katuminen on tullut viiveellä pitkän ajan päästä, eivätkä kaikki seuraukset korjaannu koskaan. - Kun rukoilen mielessäni "älä saata meitä kiusaukseen ja päästä meidät pahasta", niin tarkoitan sitä todella. Itselläni ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä muuten.

Talven harmaus on jollain tavalla lohdullistakin, ei tarvitse olla reipas.

Liukastuin ja katkaisin käteni, kipsattiin ja vielä odottaa leikkaus. Milloin tahansa muulloin harmittaisi enemmän kuin nyt, kun koronan takia pitää joka tapauksessa olla kotona! Herran aikataulut ovat hyviä. Ei tarvitse harrastaa jouluhössötystäkään kun ei pysty tekemään juuri mitään, kaikki turha jää pois. Ja onneksi kotona on ihana mieheni, joka auttaa kaikissa asioissa!

Kiitos Jeesus, että päänsärkyni loppuivat. Kestivät useamman viikon, enkä oikein tällä kertaa keksinyt syytä niihin.

Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.
Oletteko ajatelleet, miten hienoa ja turvallista, että meihin on painettu sinetti? Olemme Jumalan lapsia, eikä sinettiä voi kukaan pois ottaa!

On ihmeellistä miten Jesaja näki yksityiskohtaisesti Kristuksen kärsimyksen 700 vuotta ennen kuin se tapahtui, vaikka  siihen aikaan ei ollut käytössä ristiinnaulitsemista (tuomitut kivitettiin). On myös erikoista etteivät juutalaiset silti usko, vaikka ortodoksit tutkivat kirjoituksia päivät pitkät. Kai se selittyy sillä, että Herra on sulkenut heidän silmänsä ja korvansa.

Näin korona-aikana piristää pienikin asia. Järjestän pienet kutsut ihan muutamalle läheiselleni, ja siitä sain innostuksen siivota tavallista paremmin, ja ostaa kukkasia maljakkoon. Nyt tuntuu kivalta katsella puhdasta kotia. Moni epäjärjestys jää ikäänkuin roikkumaan muuten, ei vain saa aikaiseksi korjata jos ei ole ulkoista motivaatiota.

Mietin onkohan minulla tavallista huonompi keskittymiskyky kun ajatukset karkailevat joka suuntaan ilman päätä ja häntää. Kun yritän rukoilla iltaisin, niin monesti huomaan ajattelevani ihan muita asioita. Ääneen rukoileminen varmaan auttaisi, mutta en oikein osaa sitäkään tehdä. Onko muilla tällaista ongelmaa?

Herra, tuon eteesi aikuiset lapseni ja heidän puolisonsa. Heillä on muutoksia elämässä, hyviä ja huonoja. Vauvan odotusta, lomautuksia ja työn vaihdoksia. Kosketa heitä kaikkia, tee itsesi tunnetuksi näiden vaiheiden kautta! En itse osaa puhua, ja tuskin kuuntelisivatkaan. Siunaa myös syntyvää vauvaa, anna hänelle hyvät eväät elämään. Siunaa parisuhteita, että kestäisivät.

Kiitos Herra siitä, että pystyin hyväksymään terveysongelman osaksi elämääni. Masennus uhkasi, mutta rukous auttoi!  Kiitos myös poikani valmistumisesta, jota uhkasi korona. Kiitos ihanista lapsistani! Pyydän myös heille ja heidän läheisilleen pelastusta. Vain Sinä teet ihmeitä!

Tuli mieleen kysyä, että seuraatteko aktiivisesti Israelin uutisia? Normitiedotusvälineissä näitä ei juuri käsitellä, ja jos käsitellään, niin vähintäänkin puolueellisessa valossa, eli aina Israelia vastaan. Varsinkin nyt on mielenkiintoinen tilanne heinäkuussa, miten alueliitosten käy. Tv 7:n Pekka Sartolan Jerusalem-uutiset tulee kerran viikossa; Sartolan ja Ojareksen toimittama harvemmin. Myös Gavriblock -sivustolla on uutisia suoraan paikan päältä. Sitä kirjoittaa suomalainen Gavriel Eskel, joka on asunut Israelissa kymmeniä vuosia perheensä kanssa.

Suurempi kuin sydämeni
Jumalan on rakkaus.
Suurempi kuin oma tahdo
Kutsujan on laupeus.
Suurempi kuin oma into,
Ehdottomuus mieleni
-Uskollisuus Jumalamme kaikkea on suurempi.
Suurempi kuin epäilymme
Suurempi kuin lankeemus.
Suurempi kuin pettymykset
Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan
Meihin istuttanut sen.
Hän ei kadu kutsumistaan,
Hän on vahvuus heikkojen.
Yhtä pyydän Vapahtaja
Tänään yhtä pyydän vain.
Näytä yhden päivän matka,
Askel jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
Polku tänään avautuu.
Millä tavoin, Isän tahto,
Meissä tänään tapahtuu?
Anna, Kristus, rohkeutta
Mennä maastoon tiettömään,
Jossa merkkejä en tunne,
Vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun,
Vastuuseen viet laajempaan,
Taikka suostun vähimmässä
Uskollinen olemaan.
Liian suurten odotusten,
Vaatimusten paineessa
Vapauteen minun anna,
Lepoon käydä Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen,
Valoon Kirjan avatun,
Lähellesi, Vapahtaja,
Kutsut kesken taistelun.
Suurempi kuin sydämemme,
Suurempi kuin ihmistyö.
Hiljaisuus on rukouksen,
Siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki,
Uupunutta uudistat.
Annat kasvullemme aikaa,
Uuteen työhön valmistat.

Tämä on yksi mielivirsistäni. Ei ehkä ihan pääsiäisvirsi, tosin. Youtubesta löytyy esim. Samuli Edelmanin versio.

Psalmi 92 4-7
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka liikkuu keskellä päivää. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenen tuhatta, sinä säästyt.
14-16: Herra sanoo: "Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä."

Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.
Tämä on niin yksinkertaista, mutta perustavan laatuista. Meillä on Raamatussa niin paljon upeita lupauksia, ja meidän tarvitsee vain ottaa ne vastaan ja uskoa niihin. Voiko mikään olla hienompaa?

Osui silmiini  hyviä huomioita luterilaisuudesta, kirjoittajana Arto Köykkä (blogi).
"Luterilaisuus on tehty pohjoisiin oloihin ja maahan, jonka marraskuussa ei tee mieli lähteä kadulle tanssimaan sambaa.
Luterilaisuuden harmaus on graniitin harmautta. Se kestää tuulta ja järistyksiä, mutta sille voi rakentaa turvallisesti värikkäänkin talon.
Täällä kunnioitetaan kirkkoon kerääntynyttä viisautta, mutta tuo viisaus ei ole sääntökirja, vaan väljä periaateohjelma, josta on lupa poiketa ja jota voi soveltaa omin tavoin.
Luterilaisuus on ainoa realistinen vaihtoehto pitää yllä uskon me-ulottuvuutta. Vain tältä pohjalta voi kuvitella pidettävän voimassa rippikouluja ja joulukirkkoja. Ilman niitä tavalliselle tallaajale ei jää oikein mitään."
Saa olla eri mieltäkin!

Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.
Tämä on lohduttava jae, silloin kun kaikki menee pieleen. Kukaan ei vapaaehtoisesti haluaisi elämäänsä vaikeuksia, mutta niitä tulee kaikille ennemmin tai myöhemmin. Koettelemukset testaavat uskoamme; jaksammeko uskoa Jumalan hyvään tahtoon meitä kohtaan vaikeuksien keskelläkin. Jaakob 1:2 kehoittaa meitä pitämään pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia johon joudumme, koska ne kasvattavat meissä kestävyyttä. Jumalalla on aina jokin tarkoitus, kun hän sallii meille kärsimystä. Tämän kun muistaisi.

Joh.21:15 Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille:Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset? Rakastan, Herra, Pietari vastasi, sinä tiedät, että olet minulle rakas.Jeesus sanoi: Ruoki minun karitsoitani.
Kaksi kertaa vielä Jeesus kysyy Pietarilta samaa. Mitä ajattelette tästä? Jeesus ei sanallakaan moiti Pietaria, joka on kieltänyt hänet kolmasti vaan antaa hänelle tehtävän. Herramme on anteeksantavainen, vaikka emme sitä mitenkään ansaitsisi.

Vuoden pimeimmät päivät ovat käsillä. Kuinka synkkää olisikaan jos ei valoa toisi Vapahtajamme syntymäjuhla. Betlehemin tähti loistaa vieläkin ihmiskunnan yllä tuoden toivon maailmaan. Pimeys saa väistyä Jeesuksen Kristuksen kirkkauden tieltä!

Totisesti, totisesti: Se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.
Tässä jakeessa on minusta upea aikamuoto: olemme nyt jo saaneet ikuisen elämän! Se tuntuu ihan uskomattomalta; minä vaivainen huono kristitty, josta ei ole oikein todistamaan eikä elämään mallikelpoisesti, saan jo uskoa olevani uusi luomus, joka perii taivaan valtakunnan! Ei ole mitään syytä epäillä tätä, koska nämä ovat Jeesuksen omia sanoja.

Roomalaiskirjeessä sanotaan, että luomakunta huokaa synnytystuskissaan; eli luomakuntakin on ihmisen tavoin synnin takia katoavaisuuden alla. Minkähänlainen uusi maailma sitten onkaan kun se vapautuu sellaiseksi kuin Luoja on sen tarkoittanut? Kaikki ihmisen pilaama korjaantuu, on vain hyvää ja täydellistä.