Tervetuloa kristilliselle keskustelufoorumille.

Luin hätkähdyttäviä lukuja tutkimuksesta, joita on tehty Euroopan väestöstä. Brysselissä, EU:n pääkaupungissa ala- ja yläasteilla islamia uskontotunneilla opiskelevien lukumäärä on jo 51,4% oppilaista, kun katolista uskontoa opiskelevien on 15%, protestantteja ja ortodokseja 4% ja juutalaisia 1%. Euroopan kaupungeista esimerkiksi Marseille on 25%:sesti islamilainen, Birmingham 27%:sesti. Ruotsissa arvioidaan vuonna 2050 olevan jo 30% väestöstä muslimeja. Vuosi 2050 on aika pian, jo lastemme aikana. Kuinka säilyttää maamme kristittynä kun tosiuskovien ääntä ei tunnu enää kuuluvan paljon missään mediassa (paitsi omissa ympyröissämme)? Kristityt juuremme unohtuvat vähän kerrallaan. Rukouksen paikka!

Eksyin netissä jollekin kristittyjen keskustelupalstalle, ja kauhistuin millaista riitaa siellä käytiin. Ensimmäinen keskustelija moitti tunnettua bloginpitäjää väärästä opetuksesta jossain kohtaa. Toinen yhtyi mielipiteeseen, joku taas ei, niin että loppujen lopuksi keskustelijat syyttivät toisiaan suoraan hulluiksi, ja uhkasivat helvetin tulella. Ajattelin, että itse asia ei ehkä sittenkään ollut sen arvoinen. - Helposti takerrutaan pieneen asiaan ja on suuri tarve ymmärtää ja tulkita se juuri kirjaimellisesti oikein. Raamattu on kuitenkin niin moniselitteinen, että se ei välttämättä aukea vain yhdellä tavalla, vaan siinä voi olla sekä konkreettisia että symbolisia merkityksiä samassa kohdassa.

Kiitos ihanasta lämpimästä kesäviikosta! Kukaan ei varmaan nauti niin paljon auringosta ja järvestä kuin minä, jos vielä saa olla rauhassa mökillä. Siitä saa voimia syksyyn!

Luin nuoren kirjailijan Paula Nivukosken esikoisteoksen Nopeasti piirretyt pilvet, ja se tempaisi mukaansa. Kertoi isokyröläisen naisen tarinaa 20- luvulta, ja pohjana oli kirjailijan oman isoäidin tarina. Perheen isä lähtee Amerikkaan leveämmän leivän perässä, ja jättää vaimon selviytymään yksin rankoissa olosuhteissa. Kirjan kieli on ihanan aitoa pohjalaismurretta, ja asenteetkin tuttuja. Jotenkin ihan hykerryttävä lukukokemus!

Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivien loppuun asti.
Joskus tämän kokee aivan konkreettisesti. Miten Herra voi olla niin hyvä minulle, ja antaa minulle joka päivä kaikkea hyvää, vaikka en kykene tekemään mitään ansaitakseni sen? On niin monta asiaa, joista olen kiitollinen.

Kiitos Herra siitä, että miehen äiti pääsi lähtemään tästä elämästä ilman pitkää kärsimystä. Hän sai pitkän elämän ja sai kauan asua terveenä omassa kodissaan. Kuolema tuli rauhallisesti nukkuessa; toivomme että Hän oli valmis.

Vanha seurakuntani kutsui minut rippikoulutapaamiseen. Mietin rippikoulun merkitystä nykyaikana; sen rooli on ehkä vielä suurempi nykyään kuin ennen. Missä muualla enää nykynuori saa perusopetusta hengellisissä asioissa, kun kouluissakin uskonnon opetus pitää olla tunnustuksetonta, mautonta ja hajutonta. Jos ei kotona kasvateta uskoon, harva nuori edes ajattelee asioita. Onneksi rippileirit ovat säilyttäneet suosionsa vaikka sinne mentäisiinkin vain kavereiden takia.

Kevään valon lisääntyminen on ihanaa, mutta minulla siinä on haittapuolensakin. Nukun huonommin ja herään aikaisin aamulla, eikä uni enää tule. Univajeesta seuraa jostain syystä vatsavaivaa, vatsa ärtyy helposti. Taas pitäisi pyytää lääkäriltä reseptiä vatsansuojatabletehin, muu ei auta. Lääkärin varaaminen on vain niin ikävää.

Kiitos Jeesus noista Mairen puheista, jotka on äänitetty, niin että me muutkin kuin paikalla olleet voimme niitä kuunnella!

Kiitos Herra ihanasta lomamatkasta! Kaikki arki jäi taakse hetkeksi ja sai uusia muistoja yhdessä miehen kanssa. Koen sen tärkeäksi asiaksi.

Kiitos Herra tästä päivästä ja tästä hetkestä kun olen levollinen ja huoleton, mikään ei paina mieltä. Huomisesta en tiedä, mutta tänään on kaikki kohdallaan, maailma on kaunis. Saan levätä Herran armossa, jonka olen lahjaksi saanut.

Olen jouluihminen, nautin kaikesta jouluun liittyvästä. Kuuntelen joululauluja, poltan kynttilöitä, kirjoitan kortteja ja koristan kotia. Siivoan ja leivonkin sen verran kuin huvittaa. Jotkut tuntemistani taas melkein inhoavat kaikkea hössötystä, sitä ihmettelen. Ajattelen, että heillä ei ole ehkä hyviä kokemuksia lapsuuden jouluista. Tai voihan tietysti jokin nykyisessä tavassa viettää juhlaa viedä ilon, vaikka stressi kaikesta järjestettävästä.
Yritetään kaikki kuitenkin nauttia Herran syntymäjuhlasta, tavalla tai toisella!

Johannes 14:6: Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie, ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Tämä on aika selkeästi sanottu ja tekee tyhjäksi sellaisen puolittaisen kristillisyyden, joka tuntuu olevan trendinä ainakin kun julkkisten lausuntoja haastatteluissa lukee. "Uskon korkeampaan voimaan",  "metsä on kirkkoni", "en usko kirkon jumalaan mutta minulla on oma uskoni". - Myös nykyisen paavin lausunto siitä, että kaikki maailman uskovat ovat saman jumalan lapsia, joutuu vähintään kummalliseen valoon. Ei muissa uskonnoissa ole eläväksi tekevää ja pelastavaa Kristusta.
Mielellämme muovaisimme uskon oman tarpeemme mukaiseksi, mutta ei se taida toimia niin. Parasta olisi kuunnella mitä Herra Jeesus Kristus haluaa meille opettaa joka päivä.

Osui taas silmiini mielenkiintoinen tiedeuutinen: Breaking Israel News -sivusto julkaisi marraskuussa artikkelin, jossa arkeologit myöntävät Sodoman ja Gomorran tuhon tapahtuneen kuten Raamatussa kerrotaan: Herra antoi sataa taivaasta näiden kaupunkien päälle tulikiveä ja tulta, niin että nämä kaupungit, niiden asukkaat ja kaikki kasvillisuus hävisivät. Arkeologi Phillip Silvian raportoi Jordanian alueen yli kymmenen vuotta kestäneistä kaivauksista, jossa oli todettu asutun hedelmällisen alueen kohdanneen katastrofin 3700 vuotta sitten. Alueen tutkimuksissa oli löydetty todisteita äärimmäisestä kuumuudesta, joka oli aiheuttanut tuhon niin että alue oli ollut asumaton 600 vuotta. Myös golfpallon kokoisia rikkipalloja oli löytynyt alueelta.
Jotenkin innostun aina näistä tieteen saavutuksista, vaikka eiväthän ne ikinä meidän uutisiin asti päädy.

Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.
Tässä kohtaa usein omatunto värähtää. Kuinka suuren osan mielestäni valtaavat maalliset asiat eikä taivaalliset? Miten paljon olen kiintynyt kotiini, tavaroihini, omiin menoihini?

Pääsin käymään nyt syksyllä Israelissa, ja vähän retkeilemäänkin siellä. Olen kyllä aiemmin ollut Eilatissa, mutta silloin tehtiin vain pikavisiitti Jerusalemiin. Oli sykähdyttävää käydä Raamatun paikoilla ja Jeesuksen jalanjäljissä. Turistejahan joka paikassa oli paljon, ja jokaisen kohteen päälle oli rakennettu kirkko, mutta yritin kuitenkin kuvitella miltä siellä on näyttänyt 2000 vuotta sitten. Jotenkin konkretisoitui monta kohtaa historiasta. Toisaalta vähän surettaa miten monta pyhää paikkaa on arabien (muslimien) hallussa, ja ovat tuhonneetkin useita kohteita. 
Mieleen jäi Jordan-virralla paikka, jossa edelleen kastetaan ihmisiä kaikista maista, ja Kapernaumissa synagogan rauniot, joissa Jeesus on saarnannut. -Jerusalemista huone, missä viimeinen ehtoollinen nautittiin.
En mitenkään idealistisesti ihannoi juutalaisia; ihmisiä virheineen ovat hekin, ja ortodoksien sapattisäännöt tuntuvat naurettavilta; mutta Israel on Herran valittu kansa ja se näkyy kaikessa. Herra siunaa niitä, jotka siunaavat Israelia, sitä ei ole missään kumottu. Meidän tiedotusvälineet ovat ovat valitettavan yksisilmäisiä.

Luomisuskovaisia pidetään yleisesti höpsähtäneinä jopa kristittyjen keskuudessa. Joskus aiemmin olin itsekin epävarma pitääkö luomiskertomus ottaa vain symbolisena vai sananmukaisesti. -Olen kuitenkin lukenut Pekka Reinikaisen juttuja aiheesta, ja vakuuttunut siitä, että joka sana on totta. Olen innoissani siitä, miten nykytiede löytää yhä enemmän todisteita sille, että maailma on vain 6000 vuotta vanha, eikä kymmeniä miljoonia niinkuin väitetään. Esimerkiksi dinosaurukset! On kiistattomasti osoitettu niiden ikä vain muutamaksi tuhanneksi vuodeksi, koska niiden luitten sisältä on löytynyt pehmyskudosta ja verta. Samoin C14-isotooppitutkimukset. Myös vedenpaisumuksesta on todisteita, koska tiedetään, että jossain vaiheessa ihmiskunta on perimän mukaan kohdannut jonkin suuren katastrofin. Kaikki sopii Raamatun aikatauluun. Jos aihe kiinnostaa: Luominen.fi

Luin tekstiä toisesta kirjeestä Timoteukselle, kolmas luku, jossa on kuvaus lopunajan ihmisistä. Miten hyvin se sopiikaan nykyaikaan! Itsekkyys lisääntyy, rahan ja kaikenlaisen nautinnon tavoittelu on pääasia elämässä. Vanhempia eiikä muitakaan auktoriteettejä ei kunnioiteta, kaikenlainen muka-hengellisyys valtaa alaa oikeilta kristillisiltä arvoilta. - On trendikästä uskoa "johonkin korkeampaan voimaan", mindfullnessiin ja joogaan, mutta ei Raamatun Jeesukseen. Kaikenlaista pitää suvaita, mutta silti esim. kouluissa ei suvaita mitään viittauksia kristillisyyteen.

Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Tämä on vastaansanomaton lohdutus, vaikka miten kurjaksi tuntisi itsensä.

Tapasin eilen entisiä työkavereitani vuosien takaa. Yksi heistä ei ollut paikalla ja ymmärsin, että hänellä oli muistisairaus edennyt jo aika pitkälle. Oli vaikea kuvitella ennen niin terävää ja tarmokasta ihmistä sellaisena. - Useita muitakin tuttavia on vanhemmiten kokenut saman kohtalon, ei se katso kenen kohdalle se osuu. Onko nykyaikana jotain, joka lisää näitä tauteja? Ei kai ennen niin paljon ollut?