Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua.
Ps. 55:23

Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.
Ps. 103:1

Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin.
Ps. 1:1-2

Hoosianna, Daavidin Poika,
kiitetty olkoon hän!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.
Hoosianna, hoosianna,
hoosianna, hoosianna!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.
Virsi 1

Kuninkaasi tulee nöyränä
Uskonpuhdistuksen kirkoissa päivän päätekstinä on keskiajan perinteen mukaisesti kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös päivän nimitys nöyrtymisen adventti (adventus humiliationis).

Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.


Luuk. 19:28–40

Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.”
    Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: ”Miksi te viette varsan?” He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.” He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.
Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:
      - Siunattu hän, kuningas,
      joka tulee Herran nimessä!
      Taivaassa rauha,
      kunnia korkeuksissa!
    Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Minulla on tänä vuonna ollut tilanne,
kun olin yrittänyt hoitaa yhtä tehtävää
että minä en voi tehdä mitään asian hyväksi.
Kun asia vaan jatkui vaikeana, koin, että olen hiekan muru meren rannalla.
En voi todellakaan tehdä mitään,
En kykene asioita liikuttelemaan,saati viemään niitä eteenpäin.
Ei hiekanjyvä voi tehdä mitään. On odotettava, että Herra auttaa.
Olen pyytänyt rukousapua.
Olen ihan konkreettisesti kokenut oman riittämättömyyteni.
Tämän asian keskellä olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi, että se,mikä minulle on mahdotonta, se on Herralle mahdollista.
Herralle kaikki on mahdollista.

Me voimme löytää Raamatusta monia ihmisiä, jotka ovat kokeeneet olevansa liian riittämättömiä johonkin tehtävään.

Jumala kutsui Mooseksen johtamaan kansansa pois Egyptin orjuudesta.

Jumala oli nähnyt kansansa kurjuuden ja tahtoi auttaa heidät vapauteen.
Jumala kutsui Mooseksen tuohon tehtävään.

Mooses sanoi kutsun keskellä:
Mutta Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.
Minä pyydän Herra, lähetä joku muu.

Onkohan meilläkin sama tilanne, että ajattelemme,että Herra, lähetä joku muu suorittamaan sinun antamaasi tehtävää.

Kuitenkin lopulta Mooses taipui ottamaan tehtävän.
Mooseksen tehtävä oli vaativa.
Jumala oli hänen apunsa.

Heprealaiskirje antaa tunnustuksen:
Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se, joka ikään kuin näkee näkymättömän.

Luukkaan evankeliumissa luvussa 18
 Jeesus esitti niille, jotka olivat varmoja omasta pelastuksestaan ja väheksyivät muita:
Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.
Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.
Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi:
 Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.

Minä sanon teille:hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.
Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.

Fariseuksen ongelma oli siinä, että hän näki itsensä tekojensa perusteella. Uskonnollisia tapoja noudattaen hän asetti itsensä toisten yläpuolelle.
Hänellä oli omatekoista vanhurskautta, ei Jumalan antamaa , sitä joka tulee ,kun saamme tunnustaa ja pyytää anteeksi syntejämme.
Saamme syntimme anteeksi.

Tänäänkin tilanne on jokaisen meidän kohdalla se, että me emme voi itse pelastaa itseämme teoillamme.
Jeesus kantoi ristillä meidän syntimme.
Jeesus kuoli meidän puolestamme, että me saisimme pelastuksen uskomalla Jeesukseen.
Jeesus sanoo: ilman minua te ette voi mitään.
Mutta Jeesuksessa meillä on kaikki,
meillä on syntien anteeksisaaminen,
meillä on pelastus,
meillä on iankaikkinen elämä
Jeesus on tie,totuus ja elämä.

Vaasan kirkossa 26.11.2020

Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa* ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.
Room. 8:28