Erilaisia astioita: rukous- ja ylistysillan puhe 21.3.3019

[Leena]

Näin tällä viikolla unen, jossa näytettiin ensi kahta isoa astiaa.
Niitä näytettiin vain ulkopuolelta. Ja sanottiin, etteivät nämä ole enää käytössä.
Ne näytti ihan hyvän näköisiltä.
Ja sitten näytettiin iso ja pieni astia sisältä, ja sanottiin, ettei näitä enää käytetä.
Molempien astioiden sisäpuoli oli aivan musta.

Aamulla avasin sähköpostin ja Päivän Sanan.
Siellä oli 2.Tim. 2:20-21
Suuressa taloudessa ei ole vain kultaisia ja hopeisia astioita,
vaan myös puusta ja savesta tehtyjä.
Toiset on tarkoitettu arvokkaaseen, toiset arkiseen käyttöön.
Siitä, joka puhdistaa itsensä kaikesta tuollaisesta,
tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty,
isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen..

Ihmettelin, että Päivän Sana puhuu astioista, kun niistä olin nähnyt unta.
Kun puhutaan astioista, siis taloudessa olevista astioista, niin monilla meillä on monenlaisia astioita. Joitakin astioita käytetään arjessa, ja on astioita, joita käytetään juhlissa.. ja aikanaan astioita heitetään pois käytöstä.

Mutta tässä puhutaan elävistä astioista, meistä ihmisistä.
2.Tim 2 ja jakeet 20-21 puhuvat alkutekstin mukaan siitä,
että seurakunnassa on erilaisia astioita, joista toiset tuottavat kunniaa
ja toiset epäkunniaa, siis häpeää.

Mietin unta
Ne kaksi astiaa, joita näytettiin ulkoapäin, näyttivät ihan ok olevan. Ymmärrän ne astiat sillä tavalla, että ulkoisesti ihminen elää hyvää elämää.
Mutta kun ei ollut käytössä, niin on likainen sisältä.
Astian on oltava puhdas, että Herra voi käyttää ja että astia tuottaa kunniaa.
Kun näytettiin toiset astiat sisältä ,niin ne olivat ihan mustat. Eihän niitä voi käyttää.

Raamatussa mainitaan monia asioita, jotka tuottavat likaisuutta.
Jotkut ihmiset ovat katkeria.
Heprealaiskirjeessä kuitenkin sanotaan, pitäkää huoli siitä,
ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa
eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota,
sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.

Jaakobin kirjeen 3. luvussa puhutaan kielen kurissa pitämisestä.
Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma.
Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.
Meidän puheemme haavoittavat monia, sanottua ei saa sanomattomaksi.
Ihmiset muistavat pitkän ajan, mitä heille on sanottu. Loukkaavat sanat kaihertavat. Meidän suhteemme henkilöön, joka sanoi kielteistä, muuttuu negatiiviseksi, karttelevaksi.
Menneen kohdalla meillä on paljon ongelmia, ei ole pyydetty anteeksi, ei ole annettu anteeksi. Menneisyys sitoo meitä.
Jos haluamme eteenpäin, menneisyyden asiat on pyydettävä ja annettava anteeksi.

Hepr. 12:2
antaa meille selkeän ohjeen: miten meidän on vaellettava
katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.
Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset
Jeesus kantoi kaikki meidän syntimme ristillä. Tänään saamme luottaa, että Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta
Lauloimme äsken: hymni nousee kirkon holviin ja laajenee.
Me luotamme, että se nousee Herran luo
tuo armahduksen pyyntöhymni
Kyrie eleison, kyrie eleison, Kyrie eleison
Herra armahda meitä
Kun sanotaan, että meidän on puhdistauduttava, niin se tarkoittaa ,että me tunnustamme syntimme ja pyydämme ,että Jeesus antaa anteeksi, että Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta.
1.Joh.1:9 vakuuttaa sen meille:
jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä
katkeruus, puheet, menneisyyden asiat