Kirjaudu foorumille:

Käyttäjätunnus:

Salasana:
Istunnon pituus:



Oletko uusi käyttäjä?
Luo tunnukset

Päivän Sana:

Kirjoittaja Riisuutuminen  (Luettu 75 kertaa)

Leena

  • Moderator
  • Viestejä: 2801
Riisuutuminen
« : 03.09.2021 15:23 »
Luonto alkaa siirtyä syksyyn.
Katsoin keittiön ikkunasta,niin puissa on ensimmäiset merkit syksysrä. Värit alkavat muuttua.
Hedelmäpuista hedelmiä poimitaan,
liian kypsät tippuvat maahan tai tuulikin niitä voi tiputtaa.

Perunoita, porkkanoita ja muita vihanneksia nostetaan maasta.

Luonto riisuutuu. Lehdet tippuvat puista.
Samalla kuitenkin puihin ja kaikkeen luonnossa liittyy vaiheita uutta kevättä varten.

Meilläkin on sama tilanne elämässämme.
Meidän on riisuttava asioita elämästämme, että uudelle tulee tilaa.

Ajattele vaikkapa vesilasia. Jos se on ihan täynnä vettä, siihen ei sovi mitään muuta.
Samoin meidän täytyy saada pois asioita pois, että uudelle tulee tilaa.
Minulla on ollut mielessä kaksi miestä temppelissä.
Fariseus ja publikaani.
Luuk. 18:9-14
Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen
"Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.
Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.
Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.

Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'
"Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.* Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."

Huomatkaamme
Fariseus asettui paikallaan seisomaan ja rukoili itsekseen
Asettuiko hän erilleen muista,etteivät muut saastuta?
Mitä tuon fariseuksen elämään enää mahtui?
Ei lähimmäisiä
ei synnin tuntoa
Mielestäni hän oli kuin lasi täynnä vettä. Häneen ei mahtunut mitään muuta kuin hänen oma erinomaisuutensa.

Publikaani seisoi taampana.
Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti, vaan löi rintaansa.
Rintaan lyöminen kuvaa suurta ahdistu ja oman syntisyyden tuntemista.
Uudessa testamentissa on yhden toisen kerran tämä sana rintaansa lyöden.
Kun Jeesus oli kuollut, ja sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi:
Tämä mies oli todella viaton.
Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden.
Tuo publikaani rukoili:Jumala ole minulle syntiselle armollinen.
Tässä alkukielessä ei ole se sana,jota laulamme Kyrie eleison,Herra armahda,
vaan alkukielen sana, joka merkitsee, että hän pääsisi sovituksesta osalliseksi.
Siitä,kun Raamattu sanoo:Jumala oli Kristuksessa ja sovitti meidät itsensä kanssa.

Kun Jeesus puhuu näistä kahdesta miehestä,jotka menivät temppeliin rukoilemaan, hän sanoo toinen oli fariseus,toinen oli publikaani.
Mutta temppelistä heidän poislähtiessä
järjestys oli vaihtunut
 Jeesus sanoo:hän lähti vanhurskaana, tuo toinen ei.
Jeesus vahvisti vielä:jokainen,joka itsensä korottaa, alennetaan,mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.

Vaasan kirkossa 2.9.2021
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon,että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:16