Ajatuksia paastoamisesta

[Maire]

Kerätään tähän ajatuksia paastoamisesta, ei siis laihduttamisesta. Oletko paastonnut ja miten? Miten suhtaudut koko asiaan.
Nuorempana paastosin 1-2 viikkoa nestepaastoa useamman kerran, nyt en enää kuin osittaispaastoa. Toinen verenpainelääke pitäisi ottaa aamupalan jälkeen, että imeytyisi tasaisesti vuorokauden ajan.
Mielestäni voi paastota myös tv:stä tai netistä. Itelläni on yhteisiä ohjelmia miehen kanssa, niin niistä en paastoa. Sillä tavalla, että ite paastotaan, eikä sen tarvi toisen elämään vaikuttaa rajoittavasti. Samoin kun lapset olivat pieniä, niin ei ensimmäisenä sopinut paastota pikkukakkosesta

[Leena]

Minä olen paastonnut esimerkiksi pullasta.
Sellainen mieli on,että täytyy sovittaa arkeen niin,että pärjää arjen asioiden hoitamisen kanssa.
Meillä on nyt paastoaika menossa kirkkovuodessa. Kyllä tarkoitus on,että saamme keskittyä tärkeisiin asioihin, ennen kaikkea miettiä Jeesuksen kärsimystietä meidän puolestamme.

[Matilda]

Tässä ihan äskettäin jouduin paastoamaan pakosta. Karmeat kouristukset mursivat suolistoa niin kipeästi (taisi olla noro-virus, sitä on kuulemma liikkeellä nyt), että oli pakko rauhoittaa sisuskalut kolmen vuorokauden nestepaastolla. Sen jälkeen oli syöminen aloitettava aika varovaisesti, joten käytännössä paastoamista kesti viikon verran.
Sikäli hassua, että olin tarkoittanutkin juuri sillä viikolla paastoavani, mutta katsoiko Jumala että itsekurini ei kuitenkaan riittäisi, joten järjesti asian näin?
No, paastottua sittten tuli, vaikkakaan ei vapaaehtoisesti.
Silti tuntui, että kyllä siitä hengellistäkin hyötyä oli. Mieli hiljeni, kun ruumiskin energianpuutten takia hiljensi tahtia ja tuntui että rukouksessa oli ihan toista ytyä. Sain monta loistavaa ideaa kirjoittelutyöhöni, luovuuden ryöpsähdyksiä, joita koin tulevan itseltä Korkeimmalta Luovuuden Lähteeltä.

[Matilda]

Yhdessä tilanteessa Jeesus yhdistää paaston riivaajien ulosajoon: "Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla." (Mark.9:29)

Rukouksen vielä ymmärtää, mutta syömättömyydessä tuskin itsessään voimaa on. Jotkut hämähäkit pystyvät olemaan vuodenkin syömättä siitä pyhemmiksi tulematta. Nälässä oleminen ei sädekehää kasvata, paaston idea lienee rajalliseksi ajaksi irrottautuminen "maallisista" ja intensiivisemmän huomion keskittäminen jumalasuhteen syventämiseen.

Josta se voima sitten tulee.

Lisäksi paastoaminen kasvattaa itsekuria, jolla on merkitystä, sillä paholainen saa helposti otteen ihmisestä hillitsemättömien mielihalujen kautta.

[Maire]

Samoin olen kokenut Matilda , että paaston jälkeen nousee uusia ideoita luomiseen.
Jotenkin paastossa tulee tuntemaan syvemmin sitä omaa "pikkuisuuttaan" tai reppanuuttaan ja tarvii Jumalaa enemmän. Kuvitelmat omasta pärjäämisestä haihtuu...ja voi uskossa tarrautua Herran vaatteen liepeeseen.

[Matilda]

Juuri semmoista "heikkoudessa vahvuutta" tunnetta siinä kokee. Ei omaa vahvuutta, vaan Jumalan vahvuutta. Omassa hiljaisuudessa Jumalan äänen kuulemista ja omassa tyhjentymisessä Jumalasta täyttymistä.