Raamatun henkilöitä

[Maire]

Raamatussa on kuitenkin oikeita henkilöitä, vaikka he ovatkin eläneet täällä vähän aikaisemmin.
Voitaisiin jutella tässä, eri henkilöistä, jotka ovat meitä puhuttaneet tavalla tai toisella.
Nuorempana mulle oli ihan ongelma David, jota pidin naisten miehenä.  Nyt se asia on rauhottunut ja ymmärrän häntä paremmin. Paljon olen miettinyt ja tutkinut sitä, miksi hän oli Jumalalle niin mieluinen. Sydämen asenteesta varmaankin kysymys.
Myös Samuel, Aabraham, Josef ja Mooses ja moni muukin on puhuttanut ja Maria Jeesuksen äiti.

[Leena]

Pietari on puhuttanut monella tavalla.
Hän tunnusti Jeesuksen:Sinä olet Kristus,elävän Jumalan Poika. Kenen tykö me menisimme, sinulla on iankaikkisen elämän sanat.
Kun Jeesus alkoi puhua tulevasta kärsimyksestään, Pietari ryhtyi nuhtelemaan Jeesusta:Älköön sinulle niin tapahtuko.
Meidän ihmisten näkökyky in usein niin ihmiskeskeinen, ei nähdä asioita Jumalan näkökulmasta.
Pietari sai vastata kolmesti Jeesuksen kysymykseen:Olenko minä sinulle rakas.
Jeesus kysyy meiltä ihan samaa tänään, onko hän meille rakas.
Kirjeessään hän kirjoittaa: Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä.
Pietari oppi vuosien mittaan ymmärtämään, miksi Jeesuksen tuli kulkea ristin ja kärsimyksen tie.
Jeesus kulki sen tien meidän tähtemme.

[Matilda]

Minä olen kokenut yhteyttä enemmän niihin sivummalle jääviin henkilöihin. Niin kuin vaikka Abrahamin poikaan Ismaeliin. Siitä kirjoitin pitkän jutun blogiini, en sitä käy tähän kopioimaan vaan laitan linkin, mistä käydä katsomassa syyt ismaelsamaistumiseeni:

http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/10/kutsu-minua-ismaeliksi.html

[Sonja]

Mieleeni on jäänyt raamatusta Jeesuksen vierailu kahden sisaruksen, Martan ja Marian kotona. Maria istui Jeesuksen jalkojen juureen kuuntelemaan hänen puhettaan mutta Martta puuhasi monissa toimissaan, sanoi Jeesukselle "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksin palvelemaan? Sano hänelle, että hän auttaisi minua." Herra vastasi "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän tai yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."
Löysin itseäni Martasta, joka hätäili ja uuvutti itseään kaikenlaisessa tekemisessä niin, ettei jäänyt aikaa pysähtyä ja kuunnella sisintään, miettiä mikä todella on tärkeää. Kun olen löytänyt uskon elämääni, arvojärjestys on toisenlainen, kiitos Jeesukselle.

[Maire]

Paljon herätti ajatuksia Matilda tämä Ismael-kirjoitus. 1. Moos. 21:12 
Mutta Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä pahastu siitä poikasi ja orjattaresi tähden. Kuule Saaraa kaikessa, mitä hän sinulle sanoo, sillä ainoastaan Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset. Muistan lainanneeni tätä kohtaa eräässä tilanteessa ja minulle vastattiin, niin että piti kuulla, mutta ei totella. En jaksa ruveta alkutekstistä kaivelemaan, mitä tarkoittaisi tuo kuuleminen.
En tiedä, miksi Jumala jossain vaiheessa sanoi minua villiaasiksi, jota ohjasi kulmahampaasta, pitkin kaupunkeja ja erämaita. Ei se pelännyt kuivia erämaita, kun Herra puhkaisi lähteitä eikä pelännyt kaupungin meluakaan. Olen minäkin kokenut hylkäämisen lapsena. Olin ollut isän tyttö ja kun olin 6v, niin vanhempani erosivat. Koin siinä hylkäämisen isän taholta. Kun olin 30v, niin Jumala sanoi, että mun haavani oli parannettu. Mutta täällä elämässä saamme haavoja lisää. Jes. 58:8 
Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Nykyään haavani paranevat paljon nopeammin.

[Maire]

Oikein sinä sanoit Sonja, että uskoon tultua arvojärjestys on toisenlainen. Luukas 10:38 Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.
39 Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
40 Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi."
41 Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
42 mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."
Tämäkin raamatunpaikka herättää monenlaisia ajatuksia. Kuitenkin siinä on osan valitsemisesta kysymys. Maria valitsi hyvän osan.

[Matilda]

Ehkä kiinnostaisi Martan ja Marian tarinasta lukea pohdittavaksi perinteisestämme poikkeava (vanhempi) tulkinta?

Tarinan kun voi lukea toisinkin. Toisenlaista näkökulmaa tähän kohtaukseen herättää esimerkiksi Kenneth E. Bailey kirjassaan Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin. Kun tapahtuma siirretään takaisin sen todelliseen paikkaan ja -aikaan, sen aikaiseen käyttäytymiskoodistoon, asennemaailmaan ja Jumalan lain tulkintaan, esiintyy tarina huomattavasti dramaattisempana, kuin on ollut tapana selittää.

Olen kirjoittanut tämän toisenlaisen (vanhemman tulkinnan) tänne:


http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/08/betanialainen-skandaali.html

[Sonja]

Hyvin mielenkiintoinen näkökulma Martasta ja Mariasta blogissasi, Matilda. Tämä on minulle aivan uudenlaista kokemusta ja avartavaa. Olen raamattua lukenut jonkin verran ihan omin päin, en ole saanut mitään ohjausta raamatun lukemiseen tai sen tulkintaan. Teillä on täällä kiintoisia aiheita ja mielipiteitä ja kirjoituksia kaikesta, mikä kiinnostaa.

[Matilda]

Tervetuloa keskustelemaan, Sonja ja kiva, että olemme saaneet aikaan mielenkiintoisia kirjoituksia. 
Minun mielestäni Raamattua onkin parasta lukea ihan omin päin itsekseen. Toisten ohjauksesta ja tulkinnoista tulee tietysti ottaa inspiraatiota ja ideoita, kun eihän kaikkea itse yksinään kuitenkaan tule oivallettua, mutta ettei niin kuin heitä hengellisyyttään pelkästään ja kokonaan muiden varaan vaan tutkii asioita itse.

Minunkin kirjoitukseni sitten ovat vain minun tulkintoja ja mielipiteitä, eivät välttämättä mitään lopullisia totuuksia. Materiaalia, josta voi jokainen itse ruveta pohtimaan asioita ja saamaan ideoita. Toiveeni olisi, jos kirjoitukseni innostaisivat lukijoita enemmän tutkimaan ja ajattelemaan, mitä siellä Raamatussa oikeasti sanotaan ja tekemään siitä sitten (Jumalalta ohjauksessa, eikä missään tapauksesa minuun sokeasti uskoen) omia johtopäätöksiä.

[Maire]

Joona on puhuttanut viime päivinä. Vakava ja tärkeä tehtävä hänellä oli Jumalalta, mutta olen jotenkin huvittunut hänen reagoimisestaan. Ihmisen pienuus tulee taas esiin ja itsekeskeisyys.
Ensin hän yrittää paeta Jumalaa. David kirjoitti näin :Psalmi 139:7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
Kun Jumala nostatti myrskyn, niin Hän samalla valmisti Joonan pelastumisen. Iso kala nielaisi Joonan.
Joona3:10 Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.
Joona vihastui, koska Jumala ei tuhonnut kaupunkia. Joona 4:1
Mutta Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui.
Joona tunsi Jumalan siltä osin, että Jumala armahtaa, mutta ei tuntenut Jumalan säälivää sydäntä. Joona 4:2 Ja hän rukoili Herraa ja sanoi: "Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa.
Kaiken lisäksi profeetta oli aika jääräpäinen. Väittää Jumalaa vastaan Jona 4 :9 Mutta Jumala sanoi Joonalle: "Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?" Tämä vastasi: "Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti".
10 Niin Herra sanoi: "Sinä armahdat risiinikasvia, josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli.
11 Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?"
Herra oli kasvattanut risiinikasvin suojaamaan Joonaa helteeltä, ja seuraavana päivänä se kasvi kuoli. Joona suri kasvia mutta ei Niiniven kaupunkia, jossa oli paljon ihmisiä ja eläimiä. Joonan kirjasta näkee koko kertomuksen kulun.

[Sonja]

Kiitos, kiva kun on tällainen keskustelupaikka
Olen nyt muutaman vuoden verran tutkinut ja lueskellut raamattua, onhan se ollut hyllyssä jo kauan, kun on vihkiraamattumme. Elämän vuosien varrella otin monesti raamatun esiin ja ajattelin lukea, selailin mutta tuntui etten saa mitään tolkkua ja innostukseni lopahti. Ei ollut oikea aika silloin.
Vasta nyt viime vuosina, kun löysin uskon ja pyysin Jumalaa avaamaan minulle raamatun sanaa, se onkin paljon selvempää luettavaa kuin joskus kokeiluhetkinä kauan sitten.

[Sonja]

Mairen kirjoitus olikin tullut ennenkuin minä kerkesin lähettää oman

[Matilda]

Olen miettinyt tuota risiinikasvia, mikähän se alkukielellä ja sen ajan merkityksellä on ollut. Kasvien nimet kun monissakin kielissä ovat aikojen saatossa vaihtaneet merkityksiään eikä sitten voi aina varmasti tietää, mitä sillä alunperin tarkoitettiin. Jos kyseessä on sama (Ricinus communis) risiinikasvi, miksi se nykysuomenkielessä ymmärretään, niin se antaa kyllä ihan uusia ulottuvuuksia Joonan tarinaan.

Risiinikasvi kun on maailman myrkyllisin kasvi. 6000 kertaa syanidia myrkyllisempi ja 1200 kertaa kalkkarokäärmettä myrkyllisempi!!!

Tulee mieleen sekin ajatus, että siksikö Joona iloitsi niin risiinikasvista. Luuliko hän, että Jumala toimitti tehokkaan myrkyn hänen ulottuvilleen siksi, että Joona käyttäisi sitä itseensä, eli sillä tavalla "päästämään hänet mielipahastaan".
Joonallahan on tässä aika itsetuhoisia ajatuksia: "...Herra ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä." (Joona 4:3).

Mutta Jumala toimitti risiinikasvin kuivumaan ja osoitti näin, ettei tämä Joonaan suunnittelema oman käden tie ollut tarpeellinen.

[Maire]

Mun mielestä Joona kiukutteli kuin pieni poika tai pikkutyttö. Toisaalta hyvä nähdä vajavuutta näissä ihmisissä, joita Jumala käytti. Ja kuinka kärsivällinen Jumala oli hänen kanssaan. Herra voi käyttää meitäkin vajavaisia ja keskeneräisiä.

[Matilda]

Joonan "kiukuttelua" ei pitäisi tässä vähätellä. Mooseksen laki kun käski tappamaan profeetan, jonka profetia ei toteutunut (5Moos 18:20-22). Jumalan kaupunginarmahtamispäätöksen takia Joonan omat tulevaisuudennäkymät kävivät siis aika uhkaaviksi.