Napina

[Leena]

Yhtenä iltana kuuntelin tv:stä haastattelua,jossa haastateltiin Islannissa asuvaa suomalaista naimisissa olevaa naista.
Miehensä on islantilainen.
Islannissahan sää muuttuu hyvin nopeasti. Kesälläkin oltava varalta mukana sade- ja tuulivarusteet.
Tältä naiselta kysyttiin, valittavatko islantilaiset säästä.
Hänen näkemyksensä oli,ettei siellä valiteta.
Siellä varaudutaan muuttuvan säähän. Mehän tarvitsemme myös sadetta.
Kuunnellessani tuli mieleeni Israelin kansan matkan teko luvattuun maahan.
Jumala oli nähnyt kansansa orjuuden ja vaikeudet.
Jumala halusi antaa heille oman maan.
Jumala halusi antaa heille vapauden orjuudesta.
Jumala antoi heille vettä, viiriäisiä ja mannaa.
Mutta kansa napisi jatkuvasti.
Ja napinoinnista oli seuraus, että kansa ei päässyt luvattuun maahan.
Kasvoi uusi sukupolvi, joka pääsi.
Israel napisi.
Epäusko vie sakkokierroksille.
Uskossa kasvaminen on tärkeää.
Sydämen asenne on tärkeä.
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Jumala on hyvä.
Me vaellamme nyt uskossa,emme näkemisessä.
Room.8:28 sanoo:
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.

Vaikka elämässä olisi asioita, joista ei itse pystyisi mitenkään kiittämään, kristityllä on kaikissa elämäntilanteissa jotain, mistä hän voi olla kiitollinen. Niin synkkää tilannetta ei ole, etteikö kristityllä olisi silti kiitosaiheina:
Kristuksen armo, sovitus ja ikuisen elämän toivo
Jumalan rakkaus
Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. (Valit. 3:22)
Epäuskon hedelmä on napina.
Uskon hedelmä on kiitos.
Turvausutaan Jeesukseen, meidän Vapahtajaamme ja Herraamme.
Kiitetään Jumalaa kaikesta hyvästä.





Vaasan kirkossa 22.9.2022