Ostin uusia tulppaaneja tänään. Lilan värisiä. Kaupassa monen hyväkuntoisen kimpun joukossa oli tämä nuukahtaneempi kimppu ja valitsin sen. Näyttivät jotenkin yhtä uupuneilta, kuluneilta, ja kukkimatta kuihtuvilta kuin itsekin tunsin olevani. (Selityksen surkeaan olooni kerron tuolla Harmittaa-palstalla.)
Tunsin siis niin suurta samaistumista tähän yhteen muita toivottomampaan kimppuun, että oli pakko valita ja ostaa juuri se, jonkinlaisena haasteena Jumalalle. Siihen tyyliin, että katso Jumala, kuinka minä yritän pelastaa viemällä kotiin ja vesimaljakkoon nämä nuokkuvat kukat, teetkö Sinä minulle yhtä armollisen palveluksen?
No, nyt ne kukat ovat jonkin tunnin oleet maljakossa ja näyttävät virkuvan.
Vaikken nyt pääsääntöisesti uskokaan Jumalalta tällä tavalla merkkejä tai hyvänsuopaisuutta kalastettavan, niin tuntuu silti että kyllä Taivaan Isä vielä minutkin laittaa uuteen maljakkoon ja veteen virkumaan.
